Tutkimuksen väljänä kehyksenä toimi ekologinen malli, jonka mukaan kasvuympäristöön liittyvillä tekijöillä on tärkeä merkitys lasten ja nuorten kasvuprosessissa. Keskeisenä käsitteenä oli hyvinvointioppiminen, sillä lapset ja nuoret oppivat hyvinvointia monissa konteksteissa, esimerkiksi kotona, koulussa, harrastuksissa, pihapiirissä ja kadulla. Myös erilaiset yhteisöt oppivat niin hyvinvointia kuin pahoinvointia; hyvinvointi on oppimistulos.
Lahden asuinalueista kohteena olivat Liipola ja keskusta, tutkimuksen varsinaisena kohderyhmänä olivat lapset, nuoret ja lapsiperheiden vanhemmat. Kokemuksellista tietoa hankittiin useilla eri menetelmillä, muun muassa valokuvaamalla, haastattelemalla ja keräämällä kirjoitelmia. Hankittua tietoa analysoitiin ja raportoitiin useissa eri vaiheissa hanketta, ja tietoa voitiin hyödyntää monipuolisesti asuinalueiden kehittämisessä. Hankitun tiedon perusteella lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja osallisuutta asuinalueellaan voitiin tukea sekä vahvistaa ja tukitoimia suunnitella uusista näkökulmista.
Hankkeessa haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
1. Mitä asioita lapset, nuoret ja vanhemmat itse pitävät tärkeinä omalle hyvinvoinnilleen? Millaista on lapsiperheiden toimijuus ja osallisuus asuinalueillaan?
2. Millaisen merkityksen toimijat antavat asuinalueelleen fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena kasvu- ja oppimisympäristönä? Millainen merkitys asuinalueella on hyvinvointikokemuksiin?
3. Millaisia palveluita lapsiperheet ja nuoret käyttävät, millaista on niiden saatavuus ja millaisia lisätarpeita heillä on?
Lisäksi hankkeessa kartoitettiin pedagogisen hyvinvoinnin suhdetta koulutukselliseen tasa-arvoon.
Hankitun tiedon pohjalta työstettiin lapsiperheiden syrjäytymisen ehkäisyyn soveltuvaa toimintamallia, jota oli mahdollista käyttää moniammatillisessa yhteistyössä poikkihallinnollisesti Lahden alueella. Tuloksia voidaan hyödyntää myös valtakunnallisessa syrjäytymisen ehkäisyn kehittämistoiminnassa. Hanke toteutettiin 1.8.2013–31.12.2015.
