Työelämä on raksuttanut eteenpäin jatkuvassa muutoksessa jo pitkään. Haasteellisten pandemiajaksojen, taloudellisten paineiden ja pakotettujen digitaalisten kehitysloikkien myötä halutaan työyhteisöissä tavoitella nyt enemmän inhimillisyyttä.
Inhimillisemmän työelämän kaipuusta huolimatta mediassa nostetaan jatkuvasti esille tarinoita ylisuorittajista, jotka ovat omistaneet koko elämänsä työlle. Median välittämän kuvan perusteella työn tekeminen vapaa-ajan kustannuksella tuntuu olevan ainoa avain menestykseen.
On ristiriitaista, että loputtomia työtunteja tahkoavien yli-ihmisten menestystarinoiden ohella samojen medioiden sivuilta löytyy yhtä paljon juttuja siitä, kuinka ihmiset uupuvat yhä enemmän ja nuorempina työelämässä. Mitä tämä kertoo yhteiskuntamme työkulttuurista?
Pitkien työpäivien ihannointi aiheuttaa myös ajatusvinouman, että se tyyppi, joka istuu työkoneen äärellä iltaan asti, on myös kaikista pätevin ja osaavin. Asia ei todellisuudessa mene niin, sillä monimutkaistuvassa työelämässä tarvitaan muutakin kuin istumalihaksia.
Millaista osaamista inhimillisemmässä työelämässä tarvitaan?
Työelämään liittyvissä kyselyissä ja niiden vastauksissa tuntuvat päällimmäisenä korostuvan erilaiset tunnetaidot, kuten empatia ja myötätunto. Lisäksi työn merkityksellisyyttä pidetään tärkeänä; kaivataan jonkinlaista tunnustusta ja halutaan tulla nähdyksi ja kuulluksi muutenkin kuin pelkkänä vaihdettavissa olevana resurssina.
Halua inhimillisyyteen ovat kasvattaneet myös lisääntyvä robotisaatio, algoritmisoituminen ja digitalisaatio, jotka vähentävät tulevaisuudessa monien asiantuntijoiden rutiinitöitä. Tämän kehityksen myötä ihmisten vuorovaikutustaidot, luovuus ja itsenäinen päätöksenteko nousevat halutuiksi ja arvostetuiksi piirteiksi.
Jotta näitä ominaisuuksia voitaisiin kehittää, on organisaatioissa kohdistettava katsetta työ- ja koulutushistorian lisäksi työntekijöiden persoonaan, tunteisiin ja toiveisiin. Inhimilliset työelämätaidot ovat sellaista osaamista, johon työnantajien kannattaa kiinnittää huomiota.
Työntekijöiden on puolestaan hyödyllistä pohtia, omaako itse hyvät tunne- ja vuorovaikutustaidot ja miten tällaista osaamista voisi tuoda esiin työelämässä. Olemme tottuneet esimerkiksi uutta työpaikkaa hakiessa listaamaan osaamisalueitamme hyvin konkreettisesti, mutta kaikenlainen osaaminen myös ”boksin ulkopuolelta” voi olla työnantajan kannalta relevanttia.
Inhimillinen työntekijä on monimutkainen kokonaisuus erilaisia ominaisuuksia: tietoa, taitoja, tunteita, ideologioita ja persoonallisuuden piirteitä. Oman osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen ei siksi olekaan helppoa, mutta asian pohtiminen moniulotteisesti voi olla antoisaa sekä itselle että senhetkiselle tai tulevalle työnantajalle.
Onko inhimillisempi työelämä tehokasta?
Inhimillisyys ja fokusoiminen työntekijöiden tunnetaitoihin työelämässä vaikuttaa tervetulleelta idealta, mutta jos asiaa tarkastellaan organisaation taloudellisten päämäärien, työsuoritusten tehokkuuden ja johdon näkökulmasta, täytyy siihen paneutua hieman enemmän. Asia ei ole nimittäin ihan niin yksinkertainen.
Millainen ihminen tuottaa tulosta ja mitä se vaatii työyhteisöltä ja johdolta? Kuinka paljon meidän ihmisten pitää muovata omaa sisäistä maailmaamme tulevaisuuden työelämän tarpeisiin, ja kuinka pitkälle se on edes mahdollista ilman, että ihminen itse kärsii siitä? Ja toisaalta, miten yritys voi varmistaa sen, ettei työelämän inhimillistäminen heikennä taloudellisia tuloksia vaan enemminkin parantaisi niitä?
Yksi syy siihen, miksi työpaikoilla toiminta ja tulokset eivät aina kohtaa, voi olla se, että ihmisillä on eri syyt tehdä töitä. Osalle työ on vain työtä, jolla maksetaan laskut, kun taas osa luo päämäärätietoisesti omaa uraa tai suhtautuu työhön elämäntehtävänä. Hyvin isolle osalle työ on varmasti jotakin siltä väliltä.
On selvää, että näitä ihmisiä motivoivat eri asiat. Skismaa saattaa syntyä siitä, kun omaa missiotaan intohimoisesti toteuttavat eivät ymmärrä tai saa motivoitua heitä, jotka tekevät työssään vain sen välttämättömän. Ja sama pätee luonnollisesti myös toisinpäin.
Inhimillisen työelämän tehokkuusajattelu ja ihmisten erilaiset motivaatiotekijät luovatkin haasteita myös johtajuuteen.
Lataa opas ja lue lisää: Mitä on kestävä johtaminen?
On selvää, ettei kukaan halua olla vain pelkkä nimi yrityksen palkkalistoilla. Moni kaipaa ja toivoo työn suorittamisen ja palkan lisäksi tunnustetuksi tulemista. Sitä merkityksellisyyden tunnetta, että minulla on väliä ja minun työlläni on jokin tarkoitus.
Kun omaa työtään arvostaa ja siitä saa kiitosta, se lisää motivaatiota, mikä lisää puolestaan tehokkuutta.
Työntekijät on siis otettava huomioon ihmisinä ja työtä arvotettava myös laadullisesti eikä pelkästään määrällisesti. Ei ole kannattavaa idealisoida sitä, että töitä on liikaa, sillä jos palautumiselle ei jää aikaa, alkaa työtehokin väistämättä laskea.
Lisäksi inhimillisemmässä työelämässä annetaan sijaa myös virheille, sillä ne kuuluvat ihmisyyteen.
Jos työntekijät pelkäävät jatkuvasti virheiden tekemistä, uutta ei uskalleta kokeilla. Silloin voi käydä niin, että organisaatiossa jämähdetään vanhoihin toimintatapoihin, mitkä eivät välttämättä ole niitä kaikista tehokkaimpia.
Miten inhimillisempi työelämä saavutetaan?
Työn merkityksellisyydestä loitonnutaan, jos työntekijä kokee olevansa pelkkä tuloksenteon väline.
Tällaisia kokemuksia ja tuntemuksia työelämässä tulee esiin esimerkiksi silloin, kun työnantajan vaatimukset tai tapa toimia ovat vahvassa ristiriidassa työntekijän omien arvojen kanssa. Silloin toive inhimillisemmästä työelämästä nousee helposti esiin.
Työelämän kehittämiseen ja sen kanavoimiseen inhimillisempään suuntaan kannattaa jatkossa satsata, ja monessa yrityksessä siihen tulisi suhtautua entistä vastuullisemmin. Jokaisen työntekijän työhyvinvointiin liittyvät ratkaisut tehdään lopulta siellä työn arjessa.
On hyvä pohtia, mitä inhimillisempi työelämä oman organisaation kohdalla edellyttäisi ja minkälaisia arvoja se ilmentäisi.
Työelämän muutokset asettavat aidosti uudenlaisia haasteita ja vaatimuksia työlle, työntekijöille ja työyhteisöille. Ehkä haitallisinta on, jos näihin haasteisiin ei haluta tarttua eikä kuunnella työyhteisön hiljaisia signaaleja tai anneta tunnustusta kaikille sitä ansaitseville.
Jokainen on inhimillisemmän työelämän arvoinen.
Teksti: Kati Korhola ja Saara Kankainen
Koulutuksia inhimillisempään työelämään:
HY+johtamisohjelma – rohkeutta kestävään johtamiseen
