Positiivinen psykologia ja kasvun ajattelutapa tarjoavat opettajalle keinoja nähdä oppilas ennen kaikkea mahdollisuuksien, vahvuuksien ja kasvun kautta. Erityispedagogiikan dosentti Lotta Uusitalo muistuttaa, että eriyttämisen ytimessä eivät ole rajattomat yksilölliset ratkaisut, vaan yhteinen suunta, sopiva vaihtelu ja oppilaan onnistumisen huomaaminen.
HY+: Mitä positiivinen psykologia voi tarjota opettajalle tilanteessa, jossa oppilaiden tarpeet ovat hyvin erilaisia?
LU: Jokaisessa luokassa on paljon erilaisia oppijoita. Positiivinen psykologia auttaa opettajaa pysähtymään tietoisesti sen äärelle, missä kukin oppija on parhaimmillaan ja mitkä ovat hänen vahvuutensa. Arjessa huomio kiinnittyy helposti siihen, mikä on kesken, mikä ei suju tai mitä pitäisi korjata. Silloin oppilas alkaa helposti näyttäytyä ensisijaisesti tuen tarpeidensa tai pulmiensa kautta. Positiivinen psykologia muistuttaa katsomaan myös sitä, mikä toimii, mikä kannattelee ja minkä varaan oppimista voidaan rakentaa.
HY+: Miten opettaja voi vahvistaa kasvun ajattelutapaa oppilaissaan?
LU: Kasvun ajattelutavan ytimessä on toiveikkuus. Ajatus siitä, että epäonnistuminen ei ole päätepiste, vaan osa oppimisen matkaa. Kyse ei ole siitä, ettei vaikeuksia tulisi, vaan siitä, että oppilaalle avataan näkymä eteenpäin: tämä ei vielä onnistunut, mutta tästä voidaan jatkaa.
Tärkeää on myös sinnikkyyteen kasvattaminen. Kaikkien kasvattajien keskeinen tehtävä on tukea yrittämistä ja auttaa oppilasta näkemään, että yksittäinen tilanne ei määritä hänen mahdollisuuksiaan jatkossa.
HY+: Jos saisit antaa opettajille yhden neuvon erilaisten oppijoiden tukemiseen, mikä se olisi?
LU: Jokaisessa oppilaassa on asioita, joiden varaan kannattaa rakentaa. Samalla hän nostaa esiin tärkeän ja opettajan työtä helpottavan näkökulman: eriyttäminen ei tarkoita sitä, että jokaiselle oppilaalle pitäisi tehdä kaikki eri tavalla.
Opettajaa voi kuormittaa ajatus siitä, että jokaiselle pitäisi jatkuvasti tarjota täysin yksilöllisiä ratkaisuja. Joskus on tärkeää määritellä yhteinen ydinasia, jonka kaikki oppilaat saavat ja jonka ympärille muu vaihtelu rakentuu.
Eriyttämisessä pitää olla mahdollisuus variaatioon, mutta samalla ryhmällä täytyy olla myös yhdistäviä tekijöitä. Yhteiset tavoitteet, yhteiset projektit ja yhdessä tekeminen vahvistavat ryhmään kuulumista. Tämä on myös tärkeä hyvinvoinnin tekijä.
HY+: Mikä pieni asia voisi tukea oppilaiden vahvuuksia jo huomenna?
LU: Yksi yksinkertainen keino on kysyä oppilaalta: Missä onnistuit tänään? Mikä meni hyvin? Opettajan kannattaa auttaa oppilasta näkemään onnistumisia myös silloin, kun kokonaisuus ei vielä ole valmis. Esimerkiksi väärin menneessä tehtävässä voi olla monta kohtaa, jotka ovat oikein. Kun opettaja auttaa pilkkomaan onnistumista näkyväksi, oppilas voi huomata: osasin tähän saakka, tästä voin jatkaa.
Juuri tällaisista näkökulmista rakentuu koulutuksen ydinsanoma: eriyttäminen voi olla sekä oppilasta vahvistavaa että opettajan työtä selkeyttävää. Kyse ei ole loputtomasta yksilöllistämisestä, vaan siitä, että opettaja tunnistaa olennaisen, näkee oppilaiden vahvuudet ja rakentaa oppimiselle yhteistä, kannustavaa suuntaa.
TUTUSTU KOULUTUKSIIN AIHEESTA
