Riskiviestintä ennakoi ongelmia tukemalla ihmisten arkielämän valintoja. Kiinasta Eurooppaan alkuvuodesta 2020 levinnyt uusi koronavirus on riskiviestintätilanne, jolla on vaikutusta meihin kaikkiin. Koronavirus eroaa kriisiviestintätilanteesta, jossa asiantuntijoita ja viranomaisia voidaan pitää tärkeimpinä toimijoina ja jossa kriisi ratkeaa, kun viranomaiset ovat tehokkaita. Tämä ei riitä, kun ihmiset pitää vakuuttaa, motivoida ja houkutella toimimaan oikein.
Riskitilanne ratkeaa, kun kansalaiset kollektiivisesti tietävät, mitä tehdä, ja ovat siihen valmiita. Riskiviestintä on kriisiviestintää vaikeampaa.
Koronaviruksen vaivaaman milanolaissairaalan johtava lääkäri tiivisti Ylen toimittajan mukaan ihmismielen liikkeet seuraavasti: 1) ajatellaan että virus ei koske minua, 2) tiedostetaan että virus on täällä, mutta kieltäydytään hyväksymästä se, 3) hyökätään viranomaisten määräämiä toimenpiteitä vastaan ja pyritään kiertämään niitä. Tuloksena sairaus leviää ja syntyy täysi kaaos.
Ihmismielen liikkeitä vastaan on yksi tehokas työväline. Se on ongelmia ennakoiva riskiviestintä.
Ennakoivalla riskiviestinnällä tarkoitetaan ihmisten motivoimista tarkoituksenmukaiseen toimintaan ennen asioiden kriisiytymistä. Riskiviestinnän avulla voidaan tehdä kollektiivisesti järkeviä ja vastuullisia valintoja silloin, kun kriisin puhkeaminen ja sen eskaloituminen ovat vielä epävarmoja.
Ennakoiden ihmismielen liikkeitä ja ihmisten arkisia huolia viestitään asioista, jotka perustuvat tietoon, järkeen ja harkintaan. Niin kauan kuin koronaviruksen luoman uuden tilanteen kehitys on epävarmaa, ongelmien ennakoiminen on myös yksittäisten organisaatioiden valmiusryhmien ja kriisiviestintätiimien agendalla.
Riskiviestintää ei pidä pelkistää viestinnäksi todennäköisyyksistä vaan se on ennen kaikkea arjen ongelmien ennakoimista. Koronavirusriskin vaikutusta ennakoidaan yksittäisen organisaation tasolla.
Jokaisessa organisaatiossa tulisi miettiä toimenpiteitä sille, miten motivoidaan ihmiset pysymään kotona sairaana, ohjeistusta etätöitä varten, toimenpiteitä henkilökunnan jäädessä suurin joukoin kotiin sairastamaan ja miten korvataan organisaation avainhenkilöitä, jos heitä jää lomamatkalla parin viikon karanteeniin. Ennakoiva riskiviestintä ottaa kantaa näihin tilanteisiin ─ silläkin uhalla, että ne eivät tule koskaan ajankohtaisiksi.
Ennakoivan riskiviestinnän tarve liittyy organisaatioiden jatkuvuudenhallintaan, joka on johtamisen keskeisin tehtävä.
Johtotiimin parissa pohditaan, millä tavalla meidän johdollamme tässä organisaatiossa varaudutaan takaamaan toiminnan jatkuvuus kaikenlaisista yllättävistä ongelmista huolimatta. Silloin myös pohditaan, riittääkö se, että varaudutaan akuutin kriisin toimintaan, vai pitäisikö varautumista laajentaa käsittämään myös kriisiä ennakoivia toimia. Ehkä olisi hyvä tehdä jotain jo ennen kuin kriisi toden teolla uhkaa toimintamme jatkuvuutta.
Organisaatioiden jatkuvuudenhallinnassa voisi ylipäätään pohtia sitä, miten koronaviruksen kaltaiset kansainväliset kriisitilanteet vaikuttavat meihin, milloin riskiviestintää tarvitaan ja miten kriisi- ja riskiviestintä yhdistetään toisiinsa.
Uusi koronavirus on vain yksi esimerkki uudenlaisista riskeistä. Vaikka tulevaisuus on aina epävarma, yksi asia on varma: riskit eivät tule vähenemään.
Kirjoittaja: VTT, KTM Maarit Pedak, kriisi- ja riskiviestinnän asiantuntija, Helsingin yliopisto
