Pitkästä kokemuksesta huolimatta olimme viime keväänä kouluttajina uuden äärellä. Miten ihmeessä pystyisimme rakentamaan työnohjauskoulutuksen siten, että tukisimme osallistujien ryhmäytymistä, osallisuuden kokemusta ja toimijuutta yhtä hyvin kuin kasvokkaisessa toteutuksessa? Jouduimme pohtimaan näitä tavoitteita aivan uudella syvyydellä, jotta pystyimme muuttamaan lähitapaamisen laadulliset itsestäänselvyydet etätoteutuksen rakenteiksi ja sisällöiksi.
Kun Koronakriisi sulki Suomen maaliskuussa 2020, olimme juuri aloittamassa hakijoiden valintahaastatteluja koulutukseen Työnohjaaja osallistavana kehittäjänä – coaching, fasilitointi ja mindfulness lähestymistapoina. Koulutus on pitkä ja intensiivinen. Se kestää 2,5 vuotta ja sisältää 32 lähipäivää, 120 tuntia ohjausharjoittelua, pienryhmissä opiskelua sekä kirjallisuuden lukemista.
Koronan johdosta päätimme tehdä osallistujavalinnat keväällä, mutta siirtää koulutuksen aloitusta seuraavaan syksyyn – eihän näin vaativaa prosessia voi aloittaa etänä! Haastattelut sujuivat kuitenkin yllättävän mukavasti Zoomilla, ja haastattelujen kuluessa tuli selväksi, että osallistujat halusivat aloittaa jo keväällä siitäkin huolimatta, ettemme voineet kokoontua yhteen kasvotusten.
Vaikka kysymyksiä ja pohdittavaa olikin paljon, koulutuksen aloitus etätoteutuksena onnistui yli odotusten. Ja se, mitä kouluttajina opimme tästä lähtökohtaisesti lähes mahdottomasta haasteesta, tulee vaikuttamaan seuraavien koulutusten aloitukseen, vaikka ne pystyttäisiinkin järjestämään kasvotusten.
Tulevaisuuden työnohjaaja taitaa etäohjauksen
Kuten koko maailma, myös me kouluttajat olemme koulutettavien kanssa harjoitelleet etäopettamista ja etäopiskelua. Meillä on ollut kokonaan etänä toteutettuja kontaktipäiviä, pari onnistunutta lähitapaamista ja nyttemmin hybridiversioita. Viimeksi mainitut ovat olleet kaikkein haastavimpia niin kouluttajille kuin osallistujillekin.
Osallistujat asennoituivat näihin etä-lähi-hybriditoteutusten tuomiin hankaluuksiin kuitenkin mahdollisuutena oppia. Hehän ovat korona-ajan ensimmäinen ”työnohjaajasukupolvi”, joka jo opintojen aikana ajaa itsensä sisään ja on rakentamassa tätä uutta työnohjauksen normaalia!
Onnistuneiden etä- ja hybriditoteutuksien järjestämiseksi HY+ on tarjonnut meille riittävästi teknistä tukea. Me kouluttajat olemme voineet keskittyä olennaiseen eli osallistujien oppimisen tukemiseen ja laadukkaan vuorovaikutuksen ylläpitämisen.
Vuorovaikutuksen ylläpitämistä on edesauttanut myös se, että meitä kouluttajia on kaksi. Emme toki aina ole molemmat paikalla, mutta ensimmäisillä kerroilla ja etenkin ensimmäisillä etätoteutuskerroilla dialogisen ilmapiirin luominen on ollut helpompaa, kun me kouluttajat olemme voineet luoda aidon dialogin välillemme ja siihen on ollut osallistujien helppo yhtyä.
Dialogin laatua olemme kouluttajina vaalineet uskaltamalla itse heittäytyä oppimisprosessiin avoimesti ja haastamalla itsemme työstämään samoja teemoja kuin osallistujat.
Me kaikkihan olemme matkalla syvempään ymmärrykseen ja vahvempaan osaamiseen – kukin eri kohdassa omaa prosessiamme.
Olemme toisaalta jonkin uuden ja toisaalta oman osaamattomuutemme äärellä ja siten riippuvaisia osallistujien avoimesta ja rehellisestä palautteesta. Osallistujamme ovat antaneet meille mahdollisuuden nähdä itsemme tarkemmin ja tarkastella toimintatapojamme.
Kokemuksemme on, että avoimessa vuorovaikutuksessa osallistujien kanssa, olemme saaneet luotua koulutuksen, joka näissä poikkeuksellisissa oloissa omista ennakkoepäilyksistämme huolimatta tukee hyvin työnohjaajaksi kasvamista.
Uutta normaalia luodessamme me kouluttajat olemme nöyriä ja samassa veneessä osallistujien kanssa.
Monipuolinen vuorovaikutus vahvistaa osallisuutta
Koulutuksemme keskittyy laaja-alaisesti ohjausosaamiseen. Teemoina ovat työnohjauksen lisäksi fasilitointi-, coaching- ja mindfulness-ohjaamisen taidot.
Opetettavan sisällön lisäksi käytämme koulutuksessa pedagogisina menetelminä niitä samoja menetelmiä, joita osallistujat ovat tulleet koulutukseen opiskelemaan.
Koulutettavat saavat tietoa ohjausmenetelmistä, heidän oppimistaan ohjataan näillä samoilla menetelmillä ja he reflektoivat menetelmiä ja niiden soveltamista kirjoittamalla ja pienryhmissä keskustelemalla. Lisäksi he pääsevät itse harjoittelemaan kaikkien menetelmien soveltamista niin vertaisten kuin oikeidenkin asiakkaiden ohjaamiseen.
Prosessissa vahvistetaan osallistujien osallisuutta ja heidän vastuutaan omasta oppimisestaan ja vertaisten tukemisesta sekä luodaan monipuolisia ja laadukkaita vuorovaikutustilanteita.
Koulutuksen rungon muodostavat kontaktipäivät, joihin valmistaudutaan ja joiden jälkeen niitä reflektoidaan yksin ja erilaisissa pienryhmissä: pysyvässä 4─5 hengen vertaisryhmässä sekä vaihtelevissa työnohjauksen harjoitteluryhmissä.
Muutama kuukausi koulutuksen aloituksen jälkeen käynnistyivät koulutukseen kuuluvat työnohjauksen ryhmät. Ne ovat 7─8 hengen ryhmiä, jotka kokoontuvat iltapäivän ajaksi 16 kertaa, ja ryhmää ohjaa koulutettu ja kokenut työnohjaaja.
Tapaamisissa osallistujat voivat keskustella omista työnohjaajaksi kasvamisen teemoistaan ja käsitellä luottamuksellisesti harjoittelu-casejään.
Koulutuksen aikana jokainen kirjoittaa käsiteltävistä teemoista tekstiä omaan työnohjaajan käsikirjaansa. Kun koulutusprosessi päättyy syksyllä 2022, jokainen osallistuja on kirjoittanut valmiiksi oman työnohjaajan käsikirjansa eli oman käyttöteoriansa.
Mindfulness-harjoittelu rakentaa sallivaa ilmapiiriä
Näyttää siltä, että koulutuksen huolellisesti suunniteltu rakenne, sisällöt, menetelmät sekä riittävä pienryhmävuorovaikutus kannattelevat osallistujien oppimista. Elokuussa eräs opiskelija kertoi kokevansa, että ryhmää ohjaa ”iso käsi” – joku isompi ajatus, joka kulkee prosessin selkänojana.
Koulutuksessa on osallistujien palautteen mukaan riittävän turvallinen, epäonnistumisia salliva ilmapiiri. Meidän kouluttajien johtamistapaa kuvataan itseohjautuvuuteen ja toimijuuteen kannustavaksi.
Mindfulnessia eli hyväksyvää tietoista läsnäoloa on harjoiteltu ensimmäisestä ennakkotehtävästä lähtien. Mindfulness-harjoittelu sekä fasilitoiva virittäytyminen kuuluvat jokaiseen kontaktijaksoon.
Monella osallistujalla on jo hyvä tuntuma mindfulness-harjoitteluun, toiset ovat ohjaajakoulutuksenkin käyneitä. Kaikki saavat mindfulness-harjoitteluun tukea vertaisryhmässä.
Hyväksyvä ja myötätuntoinen asenne kaikkia omia kokemuksia kohtaan sekä niiden avoin jakaminen lienee vaikuttanut myös turvallisen koulutusilmapiirin syntyyn.
Opiskelijat raportoivat reilun puolen vuoden opiskelun jälkeen lukeneensa jo lähes puolet siitä kirjallisuusmäärästä, joka koulutukseen määrällisesti kuuluu. Koulutus näyttää siis myös innostaneen työskentelyyn.
Käytännön harjoittelu koetaan hyvin opettavaiseksi, vaikka välillä todella haastavaksi. Toki kaipaamme kaikki lähikontaktia, ja uskomme pääsevämme siihen ennen kuin koulutus loppuu.
Arvostamme lähikontaktia myös entistä enemmän, ja on jännittävää nähdä, miten osaamme hyödyntää sitä tämän koronavuoden jälkeen.
Kirjoittajat: Saara Repo ja Anu Yanar, pääkouluttajat koulutuksessa Työnohjaaja osallistavana kehittäjänä – coaching, fasilitointi ja mindfulness lähestymistapoina
