Arja Haapakorpi tuskastui kankeaan työllistämispolitiikkaan, jossa kaikki maahanmuuttajat halutaan lähihoitajiksi ja muut määrätään cv-kursseille. Huoli poiki koulutuksen, jonka tavoitteena on saada aikaan muutos isoon osaan työllistämisprojekteista.
Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalveluissa tutkijana työskentelevä Haapakorpi on julkaissut yli 50 artikkelia, joissa hän on selvittänyt ammattien muutosta, koulutusta ja työllistymistä.
Haapakorven mukaan työmarkkinat ja työelämä ovat muuttunet erittäin nopeasti. Siksi uuden tiedon tarve on välttämätöntä. Vaikka rahoitus onkin monipuolistunut, työllisyyttä kuitenkin hoidetaan usein vanhentuneilla ja kangistuneilla ajatusmalleilla.
– Esimerkiksi kaikista maahanmuuttajista halutaan yhä tehdä lähihoitajia ja kaikki nuoret taas laitetaan kirjoittamaan cv:itä, vaikka jokaisen ihmisen osaaminen ja tavoitteet vaihtelevat. Puolen vuoden kurssin jälkeen työllistetty tai kurssitettu ihminen palaa liian usein lähtöpisteeseen ihmettelemään, että mitäs seuraavaksi.
Tämä koskettaa montaa ihmistä, sillä eri arvioiden mukaan noin 60 000 työskentelee palkattomissa harjoittelupaikoissa.
Työllisyyttä hoitava kenttä on myös hyvin pirstoutunut. Samalla kun valtio on siirtänyt kunnille lisää vastuuta työllistymisohjelmista, on järjestökenttä ottanut vahvemman roolin työllistämisestä.
Haapakorven mukaan esimerkiksi monet ammattiyhdistysliikkeet ja vammaisjärjestöt tekevätkin hyvää työtä. Ongelma on kuitenkin se, että ne jäävät vaikeiden asioiden keskelle varsin yksin. Työmarkkinoilla tarvitaan ennen kaikkea yhteistyötä.
Millä keinolla tutkija siiten itse hoitaisi työttömyyttä?
– Jos olisin työministeri Lindström, edistäisin sitä, että työttömät voisivat halutessaan työskennellä työttömyyskorvauksella esimerkiksi järjestöissä. Näin ihmiset oppisivat ja päivittäisivät tietojaan työelämästä ja solmisivat hyödyllisiä kontakteja.
Toinen hyvä tapa on välittää tietoa elokuussa alkavasta Haapakorven suunnittelemasta koulutuksesta tai ilmoittautua siihen itse.
