Ennen kuin opiskelin työyhteisösovittelijaksi, saatoin päästää suustani lauseen ”Ei tässä riitele ihmiset vaan asiat”. Enpä päästä enää. Ihmiset riitelevät, kähinöivät ja kahakoivat työpaikoillaan tälläkin hetkellä. Riitojen selvittely haukkaa esimiesten työajasta ison siivun.
Riitojen aiheet näyttävät ulkopuolisen silmin usein merkillisiltä ja jopa mitättömiltä. Ensimmäisen työyhteisösovitteluni riidat olivat lähteneet hajuveden käytöstä. Toisessa sovittelussa selviteltiin erään henkilön tapaa pyöritellä silmiään palavereissa. Kolmannessa oli syntynyt kinaa pussipuuron lämmittämisestä työajalla.
En hämmästy, jos päähäsi putkahtaa nyt ajatus, miten kellään on töissä aikaa ja voimia tällaisista asioista riitelemiseen. Mikseivät ihmiset mene ja selvitä pulmia ongelman aiheuttajan kanssa.
Eivät mene, koska ongelmista puhuminen suoraan ongelman aiheuttajalle on ahdistavaa ja pelottavaa. Helpommalla pääsee, kun ryhtyy itse kiukuttelemaan tai mököttämään. Toinen kätevä ongelmanratkaisutapa on puhua ongelmasta kaikille muille ihmisille ongelman aiheuttajan selän takana. Samalla saadaan tilaisuus ruotia ongelmallisen ihmisen koko persoona ja jos hyvin käy, voidaan joukolla ideoida jokin nerokas ongelmanratkaisukonstikin. Hajuveden käytöstä ärsyyntyneet keksivät käydä suihkuttamassa omat vanhat hajuvetensä työtoverinsa työtilaan. Siitäpähän sitten ymmärtää, että hajuvedet haisevat.
Ainoa keino ratkaista ongelmia on puhuminen. Ihmiset eivät tiedä kertomatta, mitä muut ajattelevat ja tuntevat. Jos asioita ei selvitetä puhumalla, ongelmat vain paisuvat ja synnyttävät valtavan määrän pahaa mieltä, loukkaantumisia, katkeruutta, kostonhalua, vihaa. Näin kävi hajuvesiä suihkuttelevien työpaikallakin. Onneksi asiat saatiin puhuttua työyhteisösovittelussa kasvokkain, pohjamutia myöten.
Työyhteisösovittelun taikavoima on vuoropuhelussa. Ihmiset puhuvat ja kuuntelevat toisiaan vuoron perään. Eräs työyhteisösovitteluun osallistunut kertoi, että hän sai sovittelussa ensimmäisen kerran tilaisuuden kertoa näkemyksensä yhteisön ongelmista niin, että kukaan ei keskeyttänyt, puhunut päälle tai ampunut saman tien alas hänen ajatuksiaan. Kokemus oli ollut ihmeellinen.
Sovittelu ei ole mystiikkaa. Se onnistuu, koska paikalla ovat parhaat asiantuntijat: itse riitelijät. Kaikki osalliset istuvat tasaveroisesti saman pöydän ympärillä. Sovittelija pitää huolen, että kaikkia kuullaan. Harvoin kukaan on yksin oikeassa ja kaikki muut väärässä. Riidat saadaan puhuttua ja asiat sovittua.
Toimivan työyhteisön tuntomerkki ei ole ongelmattomuus vaan se, miten ongelmista puhutaan ja miten niitä ratkaistaan. Parhaimmillaan ongelmat ovat kaikille äärimmäisen hyvä mahdollisuus vahvistaa yhteistyön ja vuorovaikutuksen taitojaan. Kun seuraava ongelma iskee, on helpompi ottaa asia puheeksi kuin tarttua hajuvesipulloon.
Kirjoittaja Taina Uimonen osallistui HY+:n järjestämään Työyhteisösovittelun erityisosaaja -koulutukseen 2014 – 2015
