Verkossa tapahtuva koulutus on tullut osaksi arkea monilla koulutuksen ja työelämän alueilla, mutta sen toteutustavat ja pedagoginen laatu vaihtelevat edelleen suuresti. Yksi keskeinen kysymys on, miten osallistujia haastetaan aktiiviseen ajatteluun ja tiedon rakentamiseen – vai jääkö toiminta lähinnä passiiviseksi seuraamiseksi.
Yllättävän usein kuulee edelleen kuvauksia etäkoulutuksista, jotka perustuvat lähes kokonaan kouluttajan luennointiin. Lopuksi osallistujille kenties tarjotaan mahdollisuus esittää kysymyksiä, jos aikaa jää. Näin ei pitäisi olla: aktiivisen osallistumisen merkitys oppimisprosessiin on tutkittu ja tunnettu tosiasia: se tukee ymmärtämistä, lisää motivaatiota ja vahvistaa sitoutumista.
Pienetkin keinot voivat tehdä ison eron. Esimerkiksi etätapaamisen alussa voi antaa lyhyen kysymyksen tai tehtävän, joka auttaa osallistujia orientoitumaan aiheeseen ja luo yhteisöllisyyden tunnetta. Chatissa jaetuilla ajatuksilla, lyhyillä kyselyillä tai sanapilvillä voidaan saada mukaan useampi ääni jo ennen varsinaista luentoa.
Useimmilla meistä on kokemusta siitä, miten keskittyminen alkaa helposti herpaantua – etenkin etänä, kun ympärillä on monenlaista muuta tehtävää ja häiriötekijää. Ihmisen kyky keskittyä pelkkään kuuntelemiseen on rajallinen, usein vain 15–20 minuutin mittainen. Siksi etäkoulutusta kannattaa rytmittää erilaisilla osallistavilla tehtävillä, kuten lyhyillä kirjoituksilla tai pienryhmäkeskusteluilla. Monet digitaaliset työkalut tukevat tällaisia toteutuksia vaivattomasti.
Samaa periaatetta voi soveltaa myös pitkäkestoisemmassa verkkokoulutuksessa. Koulutuksen tehtävät ja rakenteet vaikuttavat paljon siihen, millaista oppimista ja yhteisöllisyyttä ne tukevat. Yksisuuntainen tiedon jakaminen voi toimia joissain tilanteissa, mutta vuorovaikutuksen ja reflektoinnin lisääminen yleensä syventää oppimista.
Yhteisöllisyyden kehitysportaat. Digikouluttaja 2 -koulutuksessa syvennytään tarkemmin keinoihin ja teknologioihin, joita yhteisöllisyyden eri kehitysportaissa on käytössä.
Verkkokurssin piirteiden rakentumista voi hahmottaa erilaisten mallien avulla. Me olemme käyttäneet yllä olevassa kuvassa esitettyjä “yhteisöllisyyden kehitysportaita”, joiden kautta voi pohtia, millä tasolla oman verkkokurssin vuorovaikutus ja toimintatavat ovat tällä hetkellä ja millaisilla keinoilla niitä voisi kehittää entistä toimivammiksi.
Verkkokoulutuksen parissa toimiva opettaja tai kouluttaja joutuu usein tasapainoilemaan tehokkuuden, teknologian ja inhimillisen kohtaamisen välillä. Siksi on arvokasta pysähtyä silloin tällöin tarkastelemaan omia opetuskäytäntöjä: tukevatko ne aidosti oppimista ja osallistumista? Eräs DigiKouluttaja 2 -koulutukseen osallistunut osaamisensa kehittäjä totesi koulutuksen aktivointia käsittelevän tapaamisen jälkeen osuvasti näin:
“Tämä osui ja upposi: tarve osallistavaan koulutukseen – ja tarve lisätä omaa osaamista sen toteuttamiseksi.”
Pienillä askelilla voi päästä pitkälle.
______________
Kirjoittajat: Minna Lakkala ja Liisa Ilomäki, Digikouluttaja 2 kouluttajat
Katso haastattelu kouluttaja Minna Lakkalan kanssa täällä.
Haluatko vahvistaa verkkokoulutusosaamistasi ja oppia lisää verkossa toteutettavien koulutusten suunnittelusta ja toteuttamisesta? Digikouluttaja 2 -koulutus valmentaa oman verkkokoulutuksen pedagogiseen kehittämiseen ja syventää osaamista oppimisen ja vuorovaikutuksen tukemisessa sekä oppimisen arvioinnissa ja palautteen antamisessa. Koulutus tarjoaa pedagogiseen tutkimukseen perustuvia käytännönläheisiä työkaluja erilaisten verkkokoulutusten suunnitteluun ja toteuttamiseen. Koulutuksen laajuus on 3 opintopistettä (3 op). Lue lisää ja ilmoittaudu >>
