Nainen laiturilla 8 luettelee aloittelijalle sosiaalisen median ohjeita: Ole läsnä, kuuntele ja osallistu. Ihastu taitaviin viestijöihin ja valitse seurattavasi ajatuksella. Pyydä palautetta arvostamiltasi asiantuntijoilta. Sekin tässä jutussa selviää, mikä Kielipoliisia asiantuntijoiden viestinnässä eniten ärsyttää. Ensin kuitenkin selvitetään, kuka on Riitta Suominen.
Monet myrskyt nähnyt Helsingin rautatieasema on hyvä paikka puhua viestinnästä. Tampereen junasta astuu täsmällisesti aikataulussa kello 12.33 ulos jokaisen kieli-ihmisen, toimittajan ja tiedottajan tuntema viestinnän asiantuntija, tietokirjailija ja tohtorikoulutettava Riitta Suominen. Somessa hänet tunnetaan tarkkanäköisistä kieltä, uutisia ja viestintää koskevista huomiosta.
Aloitetaan luvuista. Twitteriin, maksimissaan 140 merkin eli muutaman lauseen päivitysten, linkkien ja kuvien viestipalveluun Suominen liittyi vuonna 2009, kolme vuotta sen julkaisun jälkeen. Tätä kirjoitettaessa Kielipoliisille on kertynyt 13 481 seuraajaa, 938 seurattavaa ja 8 414 tviittiä. Sadan merkin keskiarvolla niistä syntyisi 400-sivuinen kirja.
– Tviitti elää ajassa ja liittyy keskusteluihin, joten hyvää kirjaa niistä ei hevillä tule. Kiinnostavien kirjoittajien tviittivirtaa lukee kuitenkin sivuittainkin. Tematiikka pysyy usein yllättävän samana, Suominen sanoo.
Juuri Twitter on avoimuutensa takia Suomiselle rakkain media, ainakin kun hän auttaa ja opettaa asiantuntijoita kertomaan ja keskustelemaan. Ja opetettavia riittää.
– Laidasta laitaan ammattilaisia lakimiehistä ja viestijöistä opettajiin ja suunnittelijoihin aina Naantalista Lappiin asti. Ja tietenkin viestinnän opiskelijoita yliopistoista.
Hyvä asiantuntija on kiinnostunut muustakin kuin itsestään
Tekee Suominen siis muutakin tviittaa ja facebookkaa. Opettamisen lisäksi hän tutkii ja kirjoittaa, lukee ja on Suomen tietokirjailijoiden aktiivi.
Verkko-opetuksesta Suominen kiinnostui 90-luvulla. Siitä asti hän on opastanut asiantuntijoita ja opettajia toimimaan paremmin verkossa. Kun some saapui, Suominen siis odotti sormet näppäimistöllä. Twitterissä ja Facebookissa Kielipoliisi jatkaakin siitä, mihin lähiopetus loppuu.
Onko kaikkien asiantuntijoiden sitten oltava akateemisia, alaltaan teoksen tai pari julkaisseita tai ainakin vähintään maistereita? Suominen uskoo, että asiantuntemus on molempien summa. Asiantuntijan kannattaa pitää silmät ja korvat auki tutkimustiedon lisäksi myös kokemustiedosta. Näiden vuorovaikutukselle sosiaalinen media antaa arvokkaan kanavan.
– Täysi sienikori ei riitä arvioimaan valtakunnallista sienivuotta. Eikä sienipäivityksistä täyttyvä Facebookin uutisvirta tarkoita, että koko maailma puhuisi sienistä. Mutta kyllä sinne metsään kannattaa mennä ja siitä reissusta myös kertoa ja kuulla.
Pyynnöstä ja hieman vastentahtoisesti Suominen listaa suosikkitutkijoitaan ja asiantuntijoita. Twitterin tutkijoista nousevat esiin esimerkiksi Pekka Isotalus, Johanna Vaattovaara, Markku Niemivirta ja Erkka Railo.
Toimittajista Suominen nostaa esiin hyvin erottuvina Salla Vuorikosken, Tuomo Lappalaisen, Eija Mäkisen ja Saara Heikkisen, kirjailijoista taas Tommi Kinnusen, Pasi Jääskeläisen ja Maria Kuutin. Myös Antti Arnkil ja Jussi Og ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia kirja-alan toimijoita.
– Ja tietenkin loistava Pekka Sauri, joka on tuulettanut raikkaasti hallinnon viestintää. Rakennusvirasto taas osoitti, että organisaatiotakin kuuntelee mielellään, kunhan viestit ovat taitavia. Ja älyttömän moni kirjasto tekee hyvää työtä sosiaalisessa mediassa, Suominen jatkaa.
Huonoja Suominen ei halua nimeltä mainita. Eikä hän omien sanojensa mukaan sellaisia oikein seuraakaan. Karmeinta on organisaatioiden persoonaton automaattiviestintä, joka Suomisesta on somen hukkakäyttöä. Tiedottamisessakin on oltava joku raja.
– Se ei saisi kääntyä spämmäämiseksi. Samoin jatkuva itsensä markkinointi rasittaa. Sosiaalisen median arvo on kuitenkin muualla kuin oman osaamisen markkinoinnissa. Henkilöbrändi syntyy hyvän sisällön sivutuotteena.
Onko pakko somettaa?
Voiko kuka tahansa sitten löytää viestijänä oman äänensä? Ja onko kaikkien näyttävä tai kuuluttava ainakin yhdessä sosiaalisen median kanavassa? Tähän Suominen ei anna yhtä vastausta.
– Ainakin on hyvä käydä läpi, miksi somessa halutaan tai ei haluta olla. Kannattaa myös perehtyä eri kanaviin. Osalle Twitter voi tuntua elitistiseltä ja toisia taas ärsyttää oman Facebookin virta.
Kun yhä useampi tuottaa viestejä itse, on viestinnän asiantuntijoiden tehtävä muuttunut aiempaa ohjaavammaksi. Suominen kehottaakin pyytämään asiantuntijoilta viestinnän tietoiskuja ja täsmäpalautetta.
Ja millä sinne Twitteriin sitten mennään. Eli hyvä Kielipoliisi, mikä on hyvä ensimmäinen tviitti?
– No, se ensimmäinen tviitti ei itse asiassa ole lainkaan tärkeä, vaan kuinka somessa osallistuu ja vaikuttaa pidemmällä aikavälillä.
Rautatieasemalta kajahtaa kuulutus. Samaan aikaan Suomiselle tulee kiire. Ryhmä valtion työntekijöitä odottaa tehoiskua onnistuneesta hallinnon viestinnästä.
Tästä tekstistä Kielipoliisi löysi kolme näppäilyvirhettä, kaksi kielioppivirhettä ja neljä huonoa ilmaisua. Iso osa niistä on korjattu. Teksti ja kuva: Ville Korhonen
Vahvista some-osaamistasi ja tilaa organisaatiollesi Asiantuntija sometodellisuudessa -koulutus, jossa Suominen kouluttaa.
