Helsingin yliopisto järjesti Tiedekulmassa 28.11.2019 aamukahvitilaisuuden, joka käynnisti jatkuvan oppimisen verkoston. Tapahtumasta vastasi yliopiston jatkuvan oppimisen työryhmä.
Suomessa on käynnissä parlamentaarinen jatkuvan oppimisen uudistus, jonka painotus on työikäisten osaamisen kehittämisessä. Helsingin yliopisto tukee uudistusta jatkuvan oppimisen työryhmällä ja sen käynnistämällä verkostotyöskentelyllä.
Yhteiskehittämisen tapahtumia on Helsingin yliopiston jatkuvan oppimisen projektipäällikön Pauliina Kupilan mukaan tulossa alkuvuodesta 2020. Näihin kuuluvat yhteiskehittämistyöpajat jatkuvan oppimisen visiosta sekä tiedekuntakohtaiset työpajat opintotarjonnan laajentamisesta. Lisäksi jatkuvan oppimisen aamukahvit järjestetään Tiedekulmassa neljä kertaa vuodessa.
Tämänaamuisen tilaisuuden avasi Helsingin yliopiston kehitysjohtajana ja Avoimen yliopiston johtajana toimiva Susanna Niinistö-Sivuranta. Hänen mukaansa jatkuva oppiminen on herättänyt keskustelua muun muassa siitä näkökulmasta, miten se eroaa elinikäisen oppimisen käsitteestä.
Niinistö-Sivurannan mukaan jatkuva oppiminen on terminä lanseerattu koulutuspolitiikkaan ja jatkuvan oppimisen tavoitteena on vastata muuttuvan maailman osaamishaasteisiin.
Tilaisuuden paneelikeskustelussa olivat Niinistö-Sivurannan lisäksi mukana HY+:n toimitusjohtaja Kimmo Kärpijoki, suunnittelupäällikkö Kirsi Heinivirta opetus- ja kulttuuriministeriöstä, johtava asiantuntija Sinimaaria Ranki Sitrasta sekä Avoimen yliopiston historian ja arkeologian opiskelija Ismo Varjonen.
Paneelissa keskusteltiin muun muassa siitä, mitä oppiminen oikeastaan tarkoittaa nykypäivänä. Niinistö-Sivuranta korosti oppimaan oppimisen ja kriittisen ajattelun merkitystä.
Arjessa ja työn ohessa tapahtuva oppiminen nousi esiin keskustelussa moneen otteeseen. Voidaan todeta, että käsitys oppimisesta on muuttunut ja oppimista tapahtuu entistä enemmän vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, ei pelkästään tietyn asian oppimiseksi järjestetyissä koulutuksissa.
Kenellä on vastuu jatkuvasta oppimisesta?
Paneelissa heräsi keskustelua myös siitä, millainen rooli ja vastuu milläkin taholla on jatkuvan oppimisen edistämisessä. Kärpijoki ja Varjonen korostivat yksilön omaa aktiivisuutta ja halua oppia uutta.
”Jatkuva oppiminen on meistä itsestämme kiinni”, totesi myös Niinistö-Sivuranta tilaisuuden alussa.
Yksilön oppimishalun lisäksi panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että jatkuvassa oppimisessa tarvitaan tukea eri tahoilta. Heinivirta toi esiin, että oppimisen iloa olisi tärkeää saada myös sellaisille ihmisille, joilla ei sitä tällä hetkellä ole esimerkiksi aiempien huonojen kokemusten seurauksena.
Työyhteisöillä on tärkeä rooli uteliaisuuden edistämisessä, mikä kannustaa uuden oppimiseen. Tähän päästään Rangin mukaan oikeanlaisella esimiestyöllä, johtamisella, luottamuksen ilmapiirin luomisella ja ennakkoluulottomalla vuorovaikutuksella.
Niinistö-Sivurannan mukaan työnantajien on tehtävä systemaattista osaamisen johtamista, sillä yksilöt ja yksilöiden osaaminen muodostavat yrityksen.
Yritysten yksi iso ongelma on Kärpijoen mukaan se, että ei tiedetä, miten ja minkälaista osaamista henkilöstön keskuudessa pitäisi kehittää. Osaamistarpeiden kartoittamisessa HY+:n palvelut voivat olla avuksi.
Ranki kuvaili yritysten tilannetta niin, että toisessa ääripäässä on nopeus ja tehokkuus ja toisessa taas paljon aikaa ajattelulle. Yritysten johdon onkin hänen mukaansa tärkeää pohtia, rakennetaanko pitkäjänteistä kilpailukykyä vai hetken tehokkuutta ja miten löytää tasapaino näiden kahden ääripään välillä.
Jatkuvaa oppimista ei voida myöskään pitää ainoastaan työnantajien vastuuna, sillä kuten Heinivirta toi esiin, kaikilla ei välttämättä ole työnantajaa. Hän korostaakin esimerkiksi aikuiskoulutustuen tärkeyttä sekä opiskelun mahdollistamista myös työttömyyden aikana.
Kuten Varjonen toi keskustelun aikana esiin, työelämän ulkopuolella on ihmisiä, jotka eivät voi käydä töissä, koska heillä ei ole oikeanlaista osaamista. Myös heidät olisi tärkeää saada mukaan jatkuvan oppimisen piiriin.
Niinistö-Sivuranta totesikin keskustelun aikana, että jatkuva oppiminen on kiinni niin yritysten, yksilöiden kuin yhteiskunnankin lähtökohdista.
