Mun juttu – meidän tulevaisuus -hankkeen tuloksia
”Pajan jälkeen mietin ja totesin, että uusien asioiden yrittämisen kynnys madaltui. Toiminnasta sai varmuutta ja uskallusta lisää.”
Vuoden 2017 lopussa päättyvässä Mun juttu -hankkeessa järjestettiin syrjäytymisvaarassa oleville nuorille useita media-, taide-, sävellys-, luontoyhteys- ja luontoliikuntapajoja. Kaikkiaan hankkeen nuorten polun pajoihin osallistui 956 15‒29-vuotiasta nuorta. Hankkeen tavoitteena oli omien voimavarojen tunnistamisen kautta tukea syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kasvua ja kehittää keinoja työllistymisen ja opiskelupaikan tai uran löytämisen tueksi. Hankkeeseen osallistui nuoria, joilla oli maahanmuuttotausta tai hankaluutta esimerkiksi opintoihin tai työelämään liittyvissä siirtymävaiheissa.
Yhteensä 578 nuorta patikoi, meloi, pyöräili, laskeutui kalliolta, yöpyi teltassa ja kokkasi retkiruokaa kaverin kanssa omassa viiteryhmässään Outward Bound Finland ry:n, Suomen urheiluopiston Vierumäen yksikön ja Lahden kaupungin ympäristötoimen järjestämissä luontopajoissa. Luontopajojen eripituiset retket tarjosivat nuorille sopivan haastavia kokemuksia turvallisissa tilanteissa ja vuorovaikutustilanteita vertaisten ja luotettavien aikuisten kanssa. Pajoissa hyödynnettiin luontoa oppimisympäristönä sekä elämys- ja seikkailupedagogiikkaa. Nuoret oppivat ympäristövastuullisuutta muun muassa vastuutehtävien kautta.
Luontopajojen vaikuttavuutta arvioitiin toimintatutkimuksen menetelmillä. Toimintatutkimuksessa vuorovaikutusprosessi tutkittavien ja tutkijan välillä korostuu, tutkimusmateriaalia kerätään koko prosessin ajan erilaisilla menetelmillä ja tutkimuksella tuetaan tavoitteiden saavuttamista. Luontopajojen aikana lähes 150 nuoren toimintaa havainnoitiin ja heitä haastateltiin, heidän kanssaan keskusteltiin retkien aikana ja käytössä oli myös lyhyt kyselylomake.
Tutkimustulosten mukaan luontopajoihin osallistuneet nuoret olivat kokeneet ryhmätoiminnan positiivisimpana. Lähes kaikki olivat saaneet ja antaneet tukea toisilleen retkillä, ja yhteistyö ryhmissä oli ollut helppoa. Joustavan perusopetuksen 9-luokkalaisten mukaan heidän luokkansa toiminta ryhmänä parani retkien aikana merkittävästi. Kuntouttavan työtoiminnan ja nuorisopalveluiden pajatoiminnan kautta luontoretkille tulleiden mielestä retkillä oli ollut erityisen mukavaa olla ryhmässä, ja hyvin moni heistä oli tutustunut retkipäivien aikana uusiin ihmisiin. Moni syrjäytymisvaarassa oleva nuori on yksinäinen, ja positiiviset ryhmäkokemukset voivat olla hyvin merkityksellisiä heidän elämälleen. Eräs nuori totesikin, että oli hienoa ettei retkillä tullut ryhmän ulkopuolelle jäämisen oloa.
Erityisesti nuorimmat osallistujat olivat oppineet retkien aikana tuntemaan itseään paremmin ja tekemään päätöksiä. Myös luottamus omiin kykyihin oli kasvanut. Lähes kaikki nuorimpien ryhmässä olivat kokeneet retkien aikana päässeensä haastamaan tai ylittämään itsensä ja toisaalta hyvin moni koki selvinneensä retkillä hyvin hankalista tai epämukavistakin tilanteista.
Lähes kaikkien vastaajien mieliala oli luonnossa vietetyn päivän jälkeen parempi kuin yleensä. Suuri osa vastaajista koki luontoretken positiivisen vaikutuksen pidemmälle. Erityisesti pidempikestoisiin luontoretkiin osallistuneet nuoret kokivat, että luonnosta saa energiaa, joka saa näkemään tulevaisuuden valoisampana. Suuri osa vastaajista piti luontoretkistä ja aikoi jatkaa luonnossa liikkumista vapaa-ajallaan. Erään ysiluokkalaisen mukaan ”luonnossa rauhoittuu ja saa voimaa arkeen”.
Edellä kuvattujen positiivisten vaikutusten lisäksi luontopäivät haasteineen edistivät maahanmuuttajanuorten kototutumista. He olivat tutustuneet suomalaisiin, jotka olivat olleet avoimia, avuliaita, iloisia ja ystävällisiä. Heidän aiemmat käsityksensä suomalaisista pidättyvinä, ujoina ja vähäpuheisina perustuivat harvoihin kokemuksiin oppilaitoksen ulkopuolella. Retkipäivien aikana oli ollut helppo tutustua paremmin suomalaisiin ja maahanmuuttajanuorten käsitykset suomalaisista olivat muuttuneet selkeästi positiivisemmiksi. Myös ryhmien ohjaamisessa mukana olleiden suomalaisten nuorten silmät aukenivat aivan uudella tavalla yhdessä tekemisen ja kokemisen kautta.
Toinen maahanmuuttajanuorten kotoutumiseen vaikuttava tekijä oli kielitaidon kehittyminen retkipäivien aikana. Sanasto laajeni ja erilaisten puhetapojen ymmärrys lisääntyi. Lisäksi maahanmuuttajanuoret olivat pajojen aikana havainneet, kuinka tärkeää suomalaisille metsä ja retkeily ovat. He kokivat, että opittuaan retkillä luonnossa liikkumisen taitoja ja jokamiehen oikeudet he osaavat toimia kuten kantasuomalaiset ja rohkenevat tulevaisuudessakin lähteä nauttimaan luonnosta.
Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että luontopajat, joiden kesto on pidempi ja tapaamisia useammin, vaikuttavat positiivisemmin nuorten hyvinvointiin ja kehittymiseen. Myös vaihtelevat ja haasteita sisältävät retket sekä ryhmän jäsenten sitoutuminen projektiin edistivät vaikuttavuutta. Oli myös tärkeää, että nuorten oma opettaja tai ohjaaja sekä kaikki muut mukana olleet aikuiset osallistuivat toimintaan aktiivisesti. Oppimista tapahtui enemmän, kun nuoret pääsivät jo pajan suunnitteluvaiheeseen mukaan ja kokoivat toiminnan siten omakseen ja kun heitä rohkaistiin ja ohjattiin reflektoimaan tuntemuksiaan ja kokemuksiaan. Näin varmistettiin opitun siirtovaikutus elämän muille osa-alueille.
Mun juttu -hankkeen pajat näyttivät, että luontopalvelut voivat tarjota matalan kynnyksen terveyttä ja hyvinvointia edistävän toimintaympäristön syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, jotka eivät muuten herkästi hakeudu hyvinvointi- ja terveyspalvelujen pariin. Hankkeen pajoihin osallistuneet nuoret toivoivat oppilaitokseensa tai valmennusryhmäänsä lisää luontoliikuntaa.
Hankkeissa kehitettyjen hyvien käytänteiden jatkuvuus on suuri haaste. Kuinka toiminnasta saataisiin pitkäjänteistä? Vaikka muutaman päivän luontopaja on hyvä alku ja malli luontoliikunnan mahdollisuuksista nuorille ja heidän opettajilleen tai valmennusryhmänsä ohjaajille, prosessia pitäisi tukea sekä oppilaitoksissa että ryhmistä eteenpäin lähtevien nuorten keskuudessa. Opettajia ja muita ammattilaisia olisi hyvä perehdyttää käyttämään luontoa oppimisympäristönä, hyvinvointia lisäävänä toimintaympäristönä ja arjen työvälineenä.
Kirjoittaja: Päivi Virtanen
