Suvivirret on jälleen laulettu kouluissa ja kevätlukukausi saatu päätökseen. Haastattelimme kesäloman kynnyksellä Riihimäen lukion rehtoria muun muassa rehtorin työn muutoksesta ja kuluneesta lukuvuodesta.
Rehtori Kari Jukarainen, olet työskennellyt rehtorina pitkään. Miten työsi on muuttunut sinä aikana?
“Rehtorina olen ollut kymmenkunta vuotta. Työstä on tullut moni tavoin hektisempää, ja tuntuu ainakin siltä, että palaverien määrä on lisääntynyt.
Korona-aika on tuonut mukanaan Teams-ähkyn. Toisaalta se on tehostanut työtä, kun ei tarvitse siirtyä paikasta toiseen, mutta toisaalta siirtymisen on voinut ottaa myös jonkinlaisena taukona ja liikuntahetkenä, jos sen on voinut taittaa esimerkiksi jalan.
Digitaalisuus on lisääntynyt huimasti. Ylioppilaskokeet on digitalisoitu, mikä on tuonut mukanaan uutta, mutta toisaalta valtavasta määrästä paperin pyörittelyä on päästy eroon.
Opiskelijoiden ongelmat ovat tulleet vaikeammiksi ja haasteellisemmiksi. Onneksi muun muassa opiskeluhuoltolaki on tuonut kouluun uusia toimijoita ja apua on paremmin tarjolla.
Opettajien jaksaminen on varsinkin viime vuosina ollut suuri haaste. Työhyvinvointiin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Onneksi tässä on apuna kaupungin henkilöstöhallinto ja työterveyshuolto.
Erilaisten hankkeiden määrä on lisääntynyt. Tänä päivänä on sellainen olo, että jatkuvasti on vähintään pari hanketta käynnissä, uusia hankehakemuksia kirjoitetaan ja loppuraportteja laaditaan.
Se, mikä ei ole muuttunut, on opiskelijoiden kohtaaminen. Se on ollut koko rehtorikautenani työn suola. Meidän talon opiskelijat ovat äärimmäisen mukavia, ja heidän kanssaan on helppo tulla toimeen.”
Onko jotain työhösi liittyvää osaamista, mitä haluaisit vielä kehittää?
”Vaikka mitä. Kaikkea voi aina oppia lisää ja vanhoja taitoja pitää päivittää.
Ensi lukuvuonna meillä on tulossa koulutusta muun muassa yrittäjyydestä. Lisäksi yritämme saada opeTET:in käynnistettyä uudelleen koronatauon jälkeen.”
Lukuvuoden aikana on uutisoitu paljon siitä, että suurin osa rehtoreista on jo uupumisen partaalla. Miten pidät huolta jaksamisestasi?
”On ollut pakko opetella sanomaan napakammin ei. Ennen korona-aikaa opin jo sen, että sähköiseen kalenteriin pitää varata myös siirtymille aika, sillä muuten joku täyttää nekin ajat jollain muulla.
Kaikkein parasta vastapainoa työlle on kuitenkin oma perhe, kaksi koiraa ja lumien sulettua työmatkapyöräily, johon menee päivässä noin 1,5 tuntia. Pyörän satulassa voi pohtia työasioita, omia asioita tai olla pohtimatta yhtään mitään.
Näin keväällä olen nauttinut suunnattomasti siitä, miten kevään etenemisen voi aistia omalla nenällä. Ensin sulava maa, sitten pikkuhiljaa eri kasvit: nyt ollaan jo tuomen ja sireenin välimaastossa, ennen sitä omenankukat, vielä on tulossa apila ja hansaruusut. Näitä saan haistella työmatkan varrella. Aivan parasta aistiterapiaa!”
Mitkä hetket ovat olleet rehtorin työsi kohokohtia tällä lukukaudella?
”Tämän vuoden kohokohdat liittyvät vahvasti koulun tapahtumiin. Syksyn lakkiaiset ja itsenäisyysjuhla oli ensimmäinen tapahtuma kahteen vuoteen, jossa koko koulun väki pääsi kokoontumaan yhteen. Tätä olin kaivannut.
Toinen mieleenpainuva tapahtuma oli opiskelijoittemme järjestämä The Masked Teacher Rilu ‑tapahtuma ennen vappua, jossa koulumme viisi salassa valittua opettajaa pukeutui formaatin mukaan eri asuihin ja esiintyi koko koululle.
Luonnollisesti lukuvuoden päätöksenä kevään lakkiaiset ja siellä laulettu Suvivirsi veivät ajatukset kesään.”
Millaisia kesäsuunnitelmia sinulla on?
”Odotan aurinkoa, lämpöä, Saimaalla oleskelua, hyviä kirjoja, pyöräretkiä, saunomista, uimista. Heinäkuussa olisi tarkoitus piipahtaa Lapissa, käydä Tallinnassa Rammsteinin keikalla ja viettää tyttären Prometheus-juhlat. Siinä se kesä sitten vierähtääkin.”
Mitä odotat ensi lukuvuodelta?
”Kaikkein eniten toivoisin sitä, että pääsisimme käymään koulua normaalisti ilman pelkoa seuraavasta korona-aallosta. Jos tämä toteutuu, moni muukin asia loksahtaa helposti paikalleen.
Lukio on melkoinen kone; se lähtee elokuussa käyntiin ja samalla polkaistaan kaasu pohjaan. Ei aikaakaan, kun ollaan jo syysloman kynnyksellä.”
