Koulutusmateriaalin vieminen verkkoon on suhteellisen helppoa, mutta mielekkäiden oppimispolkujen, vaihtelevien tehtävien ja ohjauksen suunnittelu voi olla haastavaa. Nämä kymmenen vinkkiä kannattaakin ottaa huomioon verkkokoulutusten suunnittelussa.
1. Suunnittele loppukäyttäjän kanssa
Suunnittelu on parasta tehdä yhdessä loppukäyttäjän kanssa esimerkiksi luomalla prototyyppi, joka antaa kuvan koulutuksen verkkototeutuksesta. Palautteen avulla voidaan tunnistaa suunnittelun heikkoudet ja tarjota käyttäjälle sujuva oppimiskokemus.
2. Punnitse erilaisia pedagogisia ratkaisuja
Verkko-oppimisen muotoilussa täytyy siirtyä suunnittelijasta oppijaan ja laatia psykologiseen ja pedagogiseen tietoon perustuen sellaisia ratkaisuja, jotka sopivat suurimmalle osalle oppijoista. Oppijoille tulee tarjota vaihtelevia median muotoja, vaikka aina ei olekaan täysin selvää, kannattaako esimerkiksi tehdä video vai ladata tekstitiedosto verkkoon.
3. Tee pieniä kokonaisuuksia
Verkkokoulutuksen onnistuminen riippuu usein hyvin pienistä asioista. Pieni on kaunista eli pilkkominen ja palaset toimivat usein paremmin kuin vaativat tehtäväkokonaisuudet.
4. Hyödynnä läpinäkyvää oppimista
Oppimisen läpinäkyvyys on verkko-opiskelun tarjoama etu. Ohjaajan on helppo nähdä esimerkiksi verkkokeskustelusta ne osaamisen alueet, joita täytyy vielä kehittää.
5. Ota etu irti joustavuudesta
Joustavuus on niin ikään verkon supervoima: jos jokin asia on hankala, siihen voidaan helposti tarjota lisämateriaaleja ja tehtäviä.
6. Korosta henkilökohtaista vuorovaikutusta
Oppimisessa on hyvä korostaa henkilökohtaista vuorovaikutusta, vaikka se tapahtuisikin verkossa. On mukavaa, kun ohjaaja kohdistaa kommenttinsa minulle käyttäen etunimeäni.
7. Tue opiskelua
Verkossa opiskelua täytyy tukea todella paljon, jotta opiskelija sitoutuu suorittamaan opinnot loppuun. Tähän auttaa esimerkiksi virtuaaliryhmien perustaminen tai oppimisparit, jotka laativat yhdessä tuotoksia.
8. Edesauta ryhmäytymistä
Verkkokoulutuksissa luodaan usein epämuodollisia verkkokeskusteluja, joissa osallistujien odotetaan jakavan tietoa keskenään myös varsinaisen opiskelun ulkopuolella. Tämä ei kuitenkaan motivoi yhtä paljon kuin esimerkiksi ohjaajan laatima vertaispalautetta vaativa tehtävä, jossa opittavat asiat liitetään omiin kokemuksiin ja siten tutustutaan toisiin. Niin sanotun oppimisheimon luominen onkin olennainen tehtävä, ja siihen kannattaa käyttää aikaa, koska sen on todettu sitouttavan opiskelijat tehokkaasti.
9. Ohjeista riittävästi
Loppukäyttäjän kokemus voi erota suuresti suunnittelijan oletuksesta eli oppijan tarpeet eivät välttämättä täyty suunnittelijan toivomalla tavalla. Tämä tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun ei tarjota tarpeeksi kuvausta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun verkon toisessa päässä on tavoitteellinen osaaja, joka haluaa oppia uusia taitoja ja sisältöjä, täytyy opiskelun olla hyvin ohjeistettua.
10. Valjasta oma luovuutesi
Tuottaminen on aina tehokkaampaa kuin tunnistamiseen perustuvat tehtävät: aivot tarvitsevat puuhaa! Suunnittelijan on haastettava omat käsityksensä oppimisesta ja heittäydyttävä uudenlaisiin, oppijaa motivoiviin ratkaisuihin. Oman luovuuden valjastaminen oppijan eduksi vaatii joskus poisoppimista mutta on lopussa palkitsevaa.
Kirjoittaja: Marjut Sadeharju, kehittämisen asiantuntija, HY+
Kiinnostavatko verkkosuunnittelun ja oppimismuotoilun perusteet? Haluatko toteuttaa oppijakeskeisiä ja pedagogiseen tutkimukseen perustuvia koulutuksia verkossa? Kannattaa tutustua HY+:n uutuuskoulutukseen DigiKouluttaja – Verkkokoulutusten pedagoginen ja oppijakeskeinen suunnittelu. Koulutusta varten et tarvitse aiempaa kokemusta verkkokoulutusten suunnittelusta!
Jos koulutusten ja valmennusten suunnittelu kiinnostaa, voit lukea aiheesta lisää myös tästä blogikirjoituksesta: Valmennuksen ja koulutuksen suunnittelu: asiakas ja oppija keskiöön
