Minusta oli tullut ylläpitäjä. Siirryin vauhdilla, tehokkaasti ja tarkasti työtehtävästä toiseen, jotta ehtisin seuraavaan deadlineen. Silloin tällöin raivasin tilaa uudelle, mutta ponnistukset tuntuivat välillä onnistumisista huolimatta irralliselta silpulta ja niitä yhdistävät langat vain häivähdyksiltä. Miten tässä näin kävi?
Kun hakeuduin Commaan vuosi sitten, hain uusia ideoita ja työkaluja monipuoliseen ja nopeatempoiseen työhöni. Tehtäväkenttääni sisältyi kutakuinkin kaikki, mitä asiantuntijaorganisaation toteuttaman projektin elinkaareen voi kuulua. Uskallan sanoa, että hoidin kenttääni hyvin, mutta samalla jano syvemmälle menevään kehittämistyöhön oli kasvanut ja oli aika testata sopivaksi ajattelemaani suuntaa.
Vertaisoppimista parhaimmillaan
Toimin työkseni Itämeren suojelualoitteissa. Olen voimakkaasti sitä mieltä, että ympäristönäkökulmia ei voida erottaa vaikkapa talousnäkökulmista samoin kuin viestintää ei voida erottaa mistään ihmisten välisestä toiminnasta: ei ole maailmaa ilman ympäristöä eikä toimintaa ilman viestintää. Ja minä haluan viestiä ja tehdä vaikuttavaa ympäristötyötä.
Minulla ei ole muodollista viestinnän koulutusta, mutta viestintä on aina kuulunut työtehtäviini. Opiskelun kautta halusin laajentaa osaamistani ja näkökulmaani niin, että pystyisin käsittelemään monipuolisempia kokonaisuuksia, olemaan tavoitteellisempi ja pitkäjänteisempi.
Koulutusohjelman alussa oloni oli vähän sama kuin päätoimisen opiskelun aloittamisen aikaan: sitä tiesi suunnan, mutta reitin profiilista oli vain epävarma aavistus. Aikuis- ja ammatillisen opiskelun juju onneksi onkin siinä, että kukin voi opiskella omista lähtökohdistaan ja omalla rytmillään. Mikä onkaan kiinnostavampaa kuin kokemustenvaihto muilta sektoreilta tulevien ammattilaisten kanssa! Kun pääsin mukaan Comman vauhtiin, olen erityisesti nauttinut lähiopetuspäivistä, mistä kiitos tietenkin kurssin järjestäjille ja nimekkäillekin asiantuntijoille – eikä vähiten kanssaopiskelijoille.
Lähipäivien ja sovittujen tehtävien palautusaikataulujen ulkopuolella opiskelu Commassa on paljon opiskelijasta itsestään kiinni, niin kuin aikuisopiskelussa sopivaa onkin. Itse huomaan, että olen työssäni kuluneen vuoden aikana käynnistänyt paljon enemmän pienempiä ja isompia uudistusprosesseja kuin aikaisemmin. Harjoitustehtävien aiheethan napsitaan suoraan omalta työpöydältä ja näin saadaan niihin ikään kuin konsulttiapua muilta opiskelijoilta ja ohjaajilta, jolloin merkittävä hyöty valuu minun oppimiseni lisäksi työnantajalle. Kun ei paukuteta teoriaa vaan sovelletaan heti, rohkaisevat kurssilla jaetut ajatukset lähtemään kohti muutoksia.
Ylläpitäjä jäähylle
Comma ei opeta taittoa, nettisivujen tekoa tai mediatilaisuuksien järjestämistä, vaan viestinnän kokonaisuuksien hallintaa, organisaation tavoitteiden ja tiekarttojen laatimista ja strategista johtamista. Omaa sisäistä ylläpitäjääni – tehtävästä toiseen juoksevaa suorittajaa – en ole vielä saanut täysin aisoihin, mutta koetan lempeästi ohjailla sitä sentään välillä jäähylle.
Henkilökohtaisella tasolla toistaiseksi suurin palkinto on vuoden aikana herännyt sisäinen oppija, kehittyjä ja toivottavasti kehittäjä. Silppu alkaa vähitellen rakentua kokonaisuudeksi kun prosessit rakennetaan huolella. Suunnan lisäksi etapit ilmaantuvat kartalle toinen toistaan seuraavana helminauhana, joka johtaa maaliin. Yllättävät mäet ja hurjat liu’ut horjuttavat edelleen, mutta niihin ei kaadu kun ei tarvitse haparoida. Minulla on muuten uusi lempisana: strategia.
Kirjoittaja on Comma 11 -opiskelija Salla-Maria Lauttamäki, joka toimii erityisasiantuntijana Centrum Balticum -säätiössä
Comma – viestinnän johtamisen koulutusohjelmassa on valmennettu jo yli 250 suomalaista yritysten, julkishallinnon ja järjestöjen viestintäosaajaa. Comma 14 -koulutus starttaa maaliskuussa 2019. Tutustu ohjelmaan ja tule mukaan!
