Tammikuussa 2023 käynnistimme OPH:n rahoittaman uudenlaisen opetus- ja kasvatusalan johtajuuskoulutuksen, Johtajuus-liven. Sen tavoitteena oli antaa välineitä epävarmuuden keskellä toimimiseen, vaikeiden ongelmien hahmottamiseen ja ratkaisemiseen sekä visionäärisyyden tukemiseen tilanteissa, joissa on tarpeen saada laajempaa näkökykyä.
Poikkeuksellista Johtajuus-live- eli JOLIVE-koulutuskokonaisuudessa oli se, että luovuimme perinteisen koulutuksen rakenteista lähes kokonaan. Etukäteen määriteltyjä perinteisiä sisältöjä ei ollut. Ei myöskään edellytystä osallistua vain tiettynä ajankohtana tai edetä tietyssä järjestyksessä. Koulutukseen osallistuttiin anonyymisti ja live-tilaisuuksiin ”pop-in/pop-out”-hengessä, eli vaikka vain hetkeksi.
Voiko tällaisesta ryhdittömyydestä syntyä oppimista ja jos voi, niin millaista? Täytyy tunnustaa, että lopputulos yllätti meidät kouluttajatkin.
Todellisuudessa koulutuksen tavoite oli erittäin kunnianhimoinen ja tähtäsi johtajuuden vaikeimpiin puoliin: Teemoihin, jotka ovat niin äkillisiä, että niitä varten ei ole ehditty tai osattu järjestää koulutusta. Teemoihin, jotka ovat niin monimutkaisia, että edes kysymyksiä on vaikea hahmottaa. Teemoihin, jotka ovat niin noloja, että ääneen ei kehtaa puhua. Teemoihin, jotka ovat sosiaalisesti niin arkoja tai henkisesti kipeitä, että puhuminen nostaisi väistämättä esiin eettisyyden tai henkilökohtaisen rajanylityksen ongelmia.
Kaikki koulutuksen sisällöt rakentuivat osallistujien kysymysten ympärille, ja niitä pohtimassa oli osallistujien tukena laaja-alainen asiantuntijajoukko tieteen ja taiteen huippuammattilaisia: viisaustutkija Jenni Spännäri, sisu-tutkija Elisabet Lahti, tulevaisuustutkija Ilkka Halava, aivotutkija Minna Huotilainen, intuitiotutkija Asta Raami, psykoterapeutti Maaret Kallio, tanssitaiteilija Sini Länsivuori, kirjailija Riikka Pulkkinen ja elokuvaohjaaja Miia Tervo.
Jokainen koulutuksen osallistuja teki kevään kuluessa viisi anonyymia kysymystä sekä vastasi vähintään viiteen kollegan kysymykseen anonyymisti. Kysymysten teemoja pohdittiin verkko-oppimisympäristössä sekä online-tapaamisissa asiantuntijoiden kanssa.
Uudenlainen koulutus vastaamaan uudenlaisiin haasteisiin
Sekä johtajat ja että opettajat ovat perinteisesti hyvin yksin. Samalla oppilaitosten ja työarjen ongelmat monimutkaistuvat, ketjuuntuvat ja laajenevat. Ihmiset kuormittuvat.
Uusien ja lisääntyvien ongelmien ratkaisu vanhoja toimintatapoja tehostamalla johtaa usein tilanteen kuumentumiseen. On niin kiire sammutella tulipaloja, ettei ehdi pysähtyä hahmottamaan visionäärisiä ratkaisuja. Miten sellaisessa tilanteessa on aikaa edes osallistua koulutuksiin?
Tämän päivän koulutuksen on syytä vastata ajantasaisesti johtajuuden kaikkein tärkeimpiin ja vaikeimpiin haasteisiin silloin, kun sille on tarve. Huolimatta siitä, onko kouluttajilla itsellään näkökykyä tunnistaa näitä tavoitteita etukäteen tai onko vastauksia ylipäätään vielä edes olemassa. Tähän mahdottomalta vaikuttavaan tehtävään tartuimme.
Online-opetus luo mahdollisuuksia, joilla voimme kiertää perinteisen opetuksen vanhentuneisuutta ja alkaa räätälöidä kokonaisuutta tavalla, joka ei ennen ole ollut ulottuvillamme. Koulutus- ja kehittämispalveluiden tavoitteena on nimensä mukaisesti tähdätä parhaaseen mahdolliseen palveluun.
Tärkeää ei siis ole läsnäolo tiettynä ajankohtana, valmiit sisällöt eikä edes etukäteen suunniteltujen tavoitteiden läpikäynti – erityisesti jos haluamme luottaa johtajan omaan asiantuntemukseen ja tukea häntä siinä, missä hän itse tunnistaa suurimman tarpeen.
Lähtökohtana visionäärinen johtajuus
Miten sitten lähdimme suunnittelemaan koulutusta? Miten rakentaa lähes kuudellekymmenelle osallistujalle jotain, joka sisältää erittäin kunnianhimoisen sisältöfokuksen – ja samalla maksimaalisen vapauden, kun osallistujat saavat kuitenkin itse määritellä oman fokuksensa?
Selkänojamme oli visionääristen tieteen huippujen ja poikkeuksellisen luovien keksijöiden ajattelun tapaustutkimuksissa, sillä ne ovat onnistuneet tuomaan esiin jotain erityisen kiinnostavaa.
Mahdottomilta näyttävien tilanteiden äärellä nämä poikkeusyksilöt rohkenevat ottaa vastuun itsestään. He eivät pelastaudu sillä, että tilanne on mahdoton tai tietoa ei ole tarpeeksi. He eivät syytä olosuhteita, ajanpuutetta tai toisia ihmisiä. He tiedostavat, että ratkaisun puuttuminen johtuu heidän omasta kyvyttömyydestä nähdä. Sen jälkeen he alkavat työskennellä oman näkökykynsä eteen.
Mutta kuinka moni johtaja uskaltaa tunnustaa, että ratkaisun puuttuminen johtuu omasta kyvyttömyydestä nähdä?
Juuri tähän kohtaan päätimme tähdätä. Kouluttajina emme voi tietää millaista visionäärisyyttä kukin tarvitsee tai missä kunkin oma este on. Siksi tavoitteena oli sellaisen tilan luominen, jossa on turvallista kulkea oman näkökykynsä reunalle – ja sen yli.
Näkökyvyn eteen työskentely ei tarkoita, että johtajan tarvitsee nähdä yksin tai että kyse on jostakin mystisestä tai vain neroille varatusta menetelmästä. Kyse on yhdessä tiedon rakentamisesta, kovan tason asiantuntijuudesta, kyvystä yhdistää tietoa ja ennen kaikkea kyvystä haastaa itseä ja omia lempiuskomuksiaan.
Visionäärinen johtaminen on rohkeutta päästää irti jostain, jonka varaan on kenties rakentanut asiantuntijuutensa tai jopa identiteettinsä. Se on rohkeutta rikkoa vanhentunutta ja samalla avautua jollekin, joka ei vielä ole hahmottunut tai johon avautuminen ottaa koville.
Mutta kuinka monessa työyhteisössä tai koulutuksessa saa turvallisesti astua alueelle, jossa on vaarana joutua naurunalaiseksi tai leimautua oudoksi? Radikaali uusi ei synny vanhassa ja vakaassa boksissa. Moni uusi läpimurto on aluksi ollut väheksynnän kohteena. Moni edelläkävijä kummeksuttaa.
Millaisia olivat koulutuksen tulokset?
Osallistujien etenemistä seurattiin sähköisellä automatiikalla. Yli 70 % teki kaiken omatoimisesti ja annetussa aikataulussa, noin 10 % tarvitsi hieman lisäaikaa ja noin 10 % keskeytti henkilökohtaisen elämäntilanteen vuoksi.
Anonyymi palaute saatiin 48 osallistujalta, jotka arvioivat koulutuksen sisältöjä asteikolla 1–5. Arvioitavana oli seitsemän kohtaa, joista saatiin keskiarvot: sisältöjen tärkeys oman työn kannalta (4,4), välineiden saaminen työyhteisön kehittämiseen (4,3), sisältöjen vastaaminen tavoitteisiin (4,6), toteutuksen vuorovaikutteisuus ja osallistavuus (4,5), innostaminen uudistamaan omaa tapaa työskennellä (4,5), kouluttajien ammattitaito (4,9) ja toteutustavan edesauttaminen osallistumista (4,7).
Mediaani oli kuudessa kohdassa täydet 5/5 ja yhdessä 4/5 (välineiden saaminen työyhteisön kehittämiseen). Vastaajista 42 %:lla oli oman alan työkokemusta 11–21 vuotta ja 35 %:lla yli 21 vuotta.
Koulutuksen teemat koettiin ajankohtaisiksi ja puhutteleviksi. Uudet näkökulmat, sisältöjen monipuolisuus ja kouluttajien asiantuntemus korostuivat liki kaikissa vastauksissa. Moni koki omien, korkeidenkin tavoitteiden ylittyvän.
Joidenkin osallistujien mukaan juuri vapaus sitoutti koulutukseen, kun taas joitain kiinteiden sisältöjen puuttuminen aluksi hämmensi ja jollekin oli vaikeaa asettaa omia tavoitteita. Kursiivilla olevat lainaukset on poimittu osallistujien tekemistä anonyymeista blogikirjoituksista.
”JOLIVE-tapaamisten teemat käsittelivät aiheita, joiden määrittelyyn on useita näkökulmia ja oppijan tulkintaa ei ohjattu koulutuksen aikana. Tämä oli aluksi hämmentävää, mutta tällä tavoin sisällöstä tuli pakostakin henkilökohtainen ja mieleenpainuva.”
”Ajattelin että tämä voisi palvella matkaani ihmisenä. Ja näin kävikin. Millaista muutosta olen havainnut? Ymmärrän että viisaus asuu ihmisissä, kun sille annetaan rauha ja mahdollisuus tulla esiin.”
Ehkä kaikkein yllättävintä oli osallistujien kokemus yhteenkuuluvuuden tunteen syntymisestä, vaikka koulutuksessa ei tiennyt, keitä toiset osallistujat ovat tai miltä he näyttävät. Yhteys näyttikin syntyvän jollain syvemmällä tai herkemmällä tasolla, missä loppujen lopuksi ei ollut merkitystä sillä, kuka kysyi ja kuka vastasi. Oli vain kollektiivinen me ja syväteemat, joiden äärelle sai tulla kaiken sallivassa, kannattelevassa ja ihmettelevässä ilmapiirissä.
”Läpi kurssin kulki rohkea ja kannustava turvallinen yhteisö. Juuri sellainen, jonka toivon rakentuvan oman tiimini perustaksi. Kuitenkin poikkeuksellinen sellainen, sillä tässä joukossa on hyväksyttävää, inhimillistä ja siksi jopa voimaannuttavaa osoittaa olevansa tietämätön.”
”Tiesin että näissä tilaisuuksissa saan olla turvassa, eikä mikään mielipide tai ajatus ole väärä.”
”Psykologisen turvallisuuden merkitys, myös johtajuuden ja yhteisön tasolla, on noussut aivan uudelle merkitystasolle tämän kurssin myötä. On ollut riipaisevaa, joskin tarpeellista saada niin kokonaisvaltaista käsitystä ja peilausta psykologisen turvallisuuden rakentumiselle psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena.”
Vaikeinta ei siis ilmeisesti olekaan oman boksin laajentaminen kohti uutta, vaan entisen boksin tuottamasta turvasta luopuminen. Kun rohkenimme valita koulutuksen tärkeimmiksi arvoiksi maksimaalisen vapauden ja maksimaalisen sisäisen turvallisuuden tukemisen ja samalla päästää irti perinteisistä koulutusrakenteista, alkoivat osallistujien omat tavoitteet suuntautua automaattisesti kohti itselle merkityksellisintä, rohkeinta ja syvintä. Toisin sanoen kohti sitä reunaa, jossa oma boksi alkaa murtua.
Sen jälkeen seurasi laajentumista monilla eri rintamilla, uudenlaista näkökykyä ja pieniä ihmeitä. Erään osallistujan palaute tiivisti kevään matkan seuraavasti: ”Olen 20 vuotta taistellut erään ongelman kanssa ja nyt sitä ei enää ole.”
Teksti: Asta Raami, intuitiotutkija, Innerversity ja Marianne Terkki-Mallat, liiketoiminta-alueen päällikkö, HY+
JOLIVE-koulutuksen osallistujien blogitekstejä voit lukea täältä >>
Tulossa on myös täysin uutta tästä teemasta – pysy kuulolla ja tilaa HY+:n uutiskirje.
