Ylöjärven kaupunki on palkinnut varhaiskasvatuksen opettaja Petra Kanervan hänen laatimastaan ”Unikeskustelujen tueksi” -materiaalista. Petra kertoo, miten materiaali syntyi ja antaa vinkkejä unikeskusteluihin vanhempien kanssa.
Miten unimateriaali syntyi? Oliko jokin havainto tai ongelma, joka sysäsi sen liikkeelle?
Unimateriaali syntyi alkujaan omaan tarpeeseeni. Työskentelin tuolloin pienten (1–2 v.) ryhmässä, jossa useampaa perhettä tuntuivat uniasiat mietityttävän. Erityisesti keskusteluun nousi aina päiväunien lyhentämisen toive. Tuntui siltä, että minulla ei ollut tarpeeksi tietoa, jotta olisin pystynyt käymään selkeästi ja rakentavasti hyviä keskusteluja vanhempien kanssa. Keräsin siis alunperin tietoa itselleni tietopaketiksi, jotta minulla olisi jotain selkeää pohja, jonka avulla keskustella vanhempien kanssa. Halusin myös, että keskustelut pohjautuisivat tietoon ja ymmärrykseen lapsen unista.
Mitä olet itse oivaltanut unesta ja sen merkityksestä varhaiskasvatuksessa?
En enää ole samassa ryhmässä, mutta materiaalia olen toki hyödyntänyt myös muissa ryhmissä. Se on auttanut ohjaamaan huomiota arjen asioihin ja muutoksiin, joita lapsiperheiden elämässä on. Päiväunien rajaamisen sijaan onkin keskusteluissa tullut näkyvämmäksi erilaisten vireystilojen huomiointi, arjen muutosten huomiointi ja rutiinien tärkeys.
Olen ymmärtänyt vielä vahvemmin unen merkityksen lapsen kasvuun, vaikka se toki on jo aiemminkin ollut tiedossa. Lasten tarvitsemasta unimäärästä eri ikävuosina on selkeää tietoa. Siitä voi helposti laskea, täyttyykö lapsen unentarve. Päiväkodeissa otetaan nykyään helpommin huomioon vanhempien toiveet, vaikka se ei aina ole edes perusteltua, jos lapsi on iltapäivällä kovin väsynyt ja kiukkuinen. Yksilölliset erot ovat uniasioissa suuria, mutta toisaalta mitään suurta muutosta ei ole tapahtunut lapsien tarvitsemassa unenmäärässä vuosien saatossa.
Itselläni on ollut materiaalin vuoksi helpompaa keskustella avoimesti vanhempien kanssa unista ja erilaisista asioista, jotka voivat vaikuttaa niihin. Tilanteessa, jossa lapsen päiväunille ei ole enää tarvetta, olemme päässeet pohtimaan hedelmällisemmin, mikä palvelee sekä ryhmää että yksittäistä lasta.
Millaisia vinkkejä antaisit kollegoillesi, jotka painivat asian kanssa?
Avoin keskustelu vanhempien ja muiden kasvattajien kanssa on erittäin tärkeää. Tärkeintä on, että lapsilla on kaikki hyvin ja että kasvu ja kehitys on turvattu. Unta on tärkeää arvostaa ja osata sanoittaa se myös vanhemmille.
Uskaltakaa pyytää apua haastaviin tilanteisiin unikeskusteluissa: joskus apu voi löytyä toisesta tiimistä, yksiköstä tai vaikka terveydenhuollosta.
Tilanteessa tärkeintä on löytää yhteisymmärrys vanhempien kanssa; vastaan inttäminen ei auta, mutta toisaalta ei ole myöskään lapsen etu, jos hänet väkisin täytyy pitää hereillä iltapäivisin. Tällöin leikit saattavat muuttua satuttamiseksi ja riidoiksi jaksamisen puuttuessa. Perustele oma näkökantasi unien tarpeelle hyvin ja yritä etsiä muuta ratkaisua yön uniogelmiin, jos niitä on.
Voiko materiaaliin tutustua jossain, missä?
Materiaalin voi ostaa itselleen Freeed.com-sivustolta. Siellä on nähtävissä myös pieni kurkkaus minkä tyyppisistä tiedostoista on kyse: https://www.freeed.com/products/9617/3-unimateriaalia-varhaiskasvatukseen-unien-checklist,-unikeskustelun-tueksi-ja-unitaulukko
Onko lasten nukkumisessa ollut muutosta viimeisten vuosien aikana?
Omasta mielestäni kyllä. Unet jäävät monella lyhyemmäksi. Lapsilla on vaikeuksia nukahtaa, ja levottomuutta on enemmän kuin aiemmin. En tiedä, onko tästä virallista tietoa olemassa, mutta oma kokemukseni mukaan muutosta on. Vanhemmat usein turhautuvat tilanteisiin ja toivovat nopeana ratkaisuna päiväunien poisjätön helpottavan illan levottomuutta.
Mielestäni ainakin pienten ryhmissä lapset nukkuvat nykyään heikommin. Tästäkin minulla on toki vain oma kokemus. Ja sitten kun pienenä unihaasteita ei saada ratkaistua, jatkuvat ne usein pidempään päiväkotiuralla.
Mitä vanhemmat toivovat nykyään lastensa päiväunista?
Vanhempien toiveet liittyvät usein unien rajaamiseen, joko rajattuun aikaan tai kokonaan lopettamiseen. Toiset saattavat toivoa, että oma lapsi nukkuisi, jotta illat eivät olisi ihan kaaosta.
Miten otatte vanhempien toiveet huomioon, kun ne eivät täysin sovi lapsen unitarpeeseen?
Jos on selvää, että lapsi edelleen tarvitsee unet päiväkodissa, niin unia ei rajata. Lasta voidaan koittaa herätellä jonkun ajan kuluttua unilta, mutta mikäli lapsi ei herää peiton siirtämiseen ja kevyeen silittelyyn, annetaan hänen nukkua. Myös vanhemmille kerrotaan, että lasta ei herätetä kesken unijakson ja syvän unen. Toki yhteistyössä pyritään aina löytämään lapsen etua huomioiva ratkaisu.
Mitä teette lasten kanssa, jotka eivät tarvitse unta?
Lepohetkellä on tarjolla monenlaista rauhoittavaa aktiviteettia. Ensin kuunnellaan musiikkia tai satua, jotta unia tarvitsevat saavat nukahdettua. Sitten on mahdollisuus saada pieni aktiivilelu, kirja tai muu vastaava tutkittavaksi sänkyyn, ja sitten lepohetken jälkeen on mahdollista nousta hiljaisiin hommiin toiseen tilaan.
