Ei johtaja voi olla my\u00f6t\u00e4tuntoinen, h\u00e4nenh\u00e4n on oltava oikeudenmukainen! T\u00e4m\u00e4n olemme kuulleet useilta johtajilta, kun olemme kouluttaneet heille my\u00f6t\u00e4tuntoa. Voiko hyv\u00e4 johtaja olla yht\u00e4 aikaa sek\u00e4 my\u00f6t\u00e4tuntoinen ett\u00e4 oikeudenmukainen, ihmisl\u00e4heinen ja reilu?<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6t\u00e4tunto on kolmiosainen sarja tapahtumia ihmisten v\u00e4lill\u00e4: se on tietoisuutta toisen tunteesta, tunteen ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 ja ennen kaikkea toimintaa, jolla toisen hyv\u00e4\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n edist\u00e4m\u00e4\u00e4n (Sepp\u00e4nen, Pessi ym. 2017).<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6t\u00e4tunnon ensimm\u00e4isen askeleen, tietoisuuden, kannalta johtajien on oltava tarkkaan kuulolla: huomaanko, miten ihmiset voivat, tarkkailenko my\u00f6s hiljaisempia signaaleja? Kuinka hyvin huolehdin omasta levostani \u2013 ja sit\u00e4 kautta arjen l\u00e4sn\u00e4olosta t\u00f6iss\u00e4? Johtajan on jaksettava olla aktiivisesti saatavilla, jotta h\u00e4nen puoleensa olisi helppo k\u00e4\u00e4nty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Toiseksi, my\u00f6t\u00e4tunto on sit\u00e4, ett\u00e4 toisen ihmisen huoli tai h\u00e4t\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6t\u00e4el\u00e4misen tunteen. Etenkin ristiriitatilanteessa, h\u00e4mmennyksess\u00e4 tai tunnekuohussa on hyv\u00e4, jos esimieskin pystyy vierailemaan toisen n\u00e4k\u00f6kulmassa koettaen aktiivisesti n\u00e4hd\u00e4 asian tai tilanteen h\u00e4nen perspektiivist\u00e4\u00e4n k\u00e4sin.<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6t\u00e4tunto on aina my\u00f6s tekoja. Auttamistutkimuksesta on huomattu, ett\u00e4 avuntarpeen \u00e4\u00e4rell\u00e4 ajatellaan usein, ett\u00e4 joku varmaan on t\u00e4lle jo tehnyt jotain. Auttavaisuutta heikent\u00e4\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4sti se, ett\u00e4 tilanteessa on muitakin l\u00e4sn\u00e4. (Fischer ym. 2011.) T\u00e4t\u00e4 virheajatusta esimiehen on tietoisesti torjuttava ja tunnettava vastuunsa my\u00f6t\u00e4tunnon teoista.<\/p>\n\n\n\n
Joskus my\u00f6s k\u00e4y niin, ett\u00e4 my\u00f6t\u00e4tunnon tapahtumasarja kulkee p\u00e4invastaiseen suuntaan, teoista tunteisiin: vaikkemme tuntisi empatiaa jotakuta kohtaan, voimme my\u00f6t\u00e4tunnon tekoja tekem\u00e4ll\u00e4 saada tunteen her\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. My\u00f6t\u00e4tunnon tekoja tekev\u00e4 johtaja edist\u00e4\u00e4 samalla monia ty\u00f6n tuottavuuden kannalta t\u00e4rkeit\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4. Yksi niist\u00e4 on alaisten elevaation eli kohottautuneisuuden kokemus: on hienoa olla juuri meill\u00e4 t\u00f6iss\u00e4. (Haidt 2003.)<\/p>\n\n\n\n
Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 johtaja voi olla my\u00f6t\u00e4tuntoinen johtaja, h\u00e4n voi olla my\u00f6s my\u00f6t\u00e4tunnon johtaja. T\u00e4ll\u00e4 tarkoitamme, ett\u00e4 johtaja luo organisaatioon systemaattisesti rakenteita ja kulttuuria, jotka luovat my\u00f6t\u00e4tunnon edellytyksi\u00e4. Tukevatko vaikkapa tilaj\u00e4rjestelyt kohtaamisia? Synnytt\u00e4v\u00e4tk\u00f6 palaverik\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t turhautumista vai yhteisty\u00f6t\u00e4? J\u00e4tet\u00e4\u00e4nk\u00f6 ty\u00f6ntekij\u00e4t hankalien asiakastapaamisten kanssa ilman tukea? Erityisesti suurissa ty\u00f6yhteis\u00f6iss\u00e4 my\u00f6t\u00e4tunnon tyypillinen, arkinen ja helposti ratkaistava este on, ettei henkil\u00f6st\u00f6 tied\u00e4 yht\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 toisissa yksik\u00f6iss\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka my\u00f6t\u00e4tunto ja etiikka eiv\u00e4t olekaan sama asia, my\u00f6t\u00e4tunnon johtamisessa ne kohtaavat. Tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, ett\u00e4 eettinen johtajuus lis\u00e4\u00e4 ty\u00f6yhteis\u00f6n keskin\u00e4ist\u00e4 my\u00f6t\u00e4tuntoa (Zoghbi-Manrique-de-Lara & Viera-Armas 2019). T\u00e4t\u00e4 yhteytt\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 eettinen, siis oikean ja v\u00e4\u00e4r\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmia esill\u00e4 pit\u00e4v\u00e4, johtaja vahvistaa jaetun ihmisyyden normia.<\/p>\n\n\n\n
Normi viittaa ajatukseen, ett\u00e4 ihmisiss\u00e4 on jotakin yhteist\u00e4, joka velvoittaa meid\u00e4t kunnioittamaan toisiamme. T\u00e4ll\u00f6in alaiset tulkitsevat ty\u00f6toveriensa surun tai avuntarpeen osana yleisinhimillist\u00e4 kokemusta: tuo voisi tapahtua kenelle vain. T\u00e4llainen tulkinta taas johtaa my\u00f6t\u00e4tuntoiseen reaktioon. My\u00f6t\u00e4tunnon johtaminen on siis my\u00f6s eettist\u00e4 johtamista.<\/p>\n\n\n\n
Organisaatiotutkimuksessa my\u00f6t\u00e4tuntoa ja oikeudenmukaisuutta on pitk\u00e4\u00e4n tarkasteltu erill\u00e4\u00e4n, jopa toisensa poissulkevina ilmi\u00f6in\u00e4. Jotkin oikeudenmukaisuustutkijat ovat pit\u00e4neet my\u00f6t\u00e4tuntoa esimerkiksi niin puolueellisena ilmi\u00f6n\u00e4, ettei siit\u00e4 kannata organisaatioissa juuri puhua. (Shahzad & Muller 2016.)<\/p>\n\n\n\n
On totta, ett\u00e4 my\u00f6t\u00e4tunto ja oikeudenmukaisuus toimivat eri logiikoilla. My\u00f6t\u00e4tunto kysyy, mik\u00e4 juuri sinua<\/em> auttaisi juuri nyt <\/em>t\u00e4ss\u00e4 vaikeassa tilanteessa. Oikeudenmukaisuus luo normeja, joiden mukaan tulee toimia aina<\/em> tilanteista ja yksil\u00f6ist\u00e4 riippumatta. Edellinen toimii ylenpalttisuuden ja j\u00e4lkimm\u00e4inen tasapuolisuuden logiikalla.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6t\u00e4tunnon ja oikeudenmukaisuuden ero on kuin vertaisi kermaleivosta ja tiikerikakkua. Kermaleivos on jotakin erityisen juhlavaa, josta riitt\u00e4\u00e4 vain yhdelle. Tiikerikakku on arkisempi herkku, josta paloitellaan monelle siististi samanlaiset viipaleet.<\/p>\n\n\n\n Kahden logiikan rinnakkaisuus ja j\u00e4nnitteisyys n\u00e4kyy tutkimuksen lis\u00e4ksi organisaatioiden kehitt\u00e4misen trendeiss\u00e4. Yht\u00e4\u00e4ll\u00e4 etsit\u00e4\u00e4n keinoja ty\u00f6ntekij\u00f6iden kukoistuksen, kollegoiden keskin\u00e4isten suhteiden ja itseohjautuvan tiimity\u00f6n vahvistamiseen. Toisaalla laaditaan uusia normistoja, joiden my\u00f6t\u00e4 organisaation toivotaan kehittyv\u00e4n johdon suunnittelemaan suuntaan. Tilannesidonnaisuus ja kontrollin tarve mittelev\u00e4t. Mahtuvatko sek\u00e4 kermaleivos ett\u00e4 tiikerikakku johtajan kahvip\u00f6yt\u00e4\u00e4n?<\/p>\n\n\n\n Johtajan on pystytt\u00e4v\u00e4 sek\u00e4 my\u00f6t\u00e4tuntoon ett\u00e4 oikeudenmukaisuuteen. Filosofi Paul Ricoeurin mukaan yhteis\u00f6iss\u00e4 on nimitt\u00e4in oltava molempia.<\/p>\n\n\n\n Oikeudenmukaisuus luo yhteisel\u00e4m\u00e4lle tasa-arvoisen perustan. My\u00f6t\u00e4tunto taas vastaa syv\u00e4\u00e4n inhimilliseen toiveeseen tulla n\u00e4hdyksi yksil\u00f6n\u00e4, persoonana. T\u00e4t\u00e4 toivetta pakoon emme p\u00e4\u00e4se ty\u00f6paikallakaan. Ilman oikeudenmukaisuutta ep\u00e4tasa-arvo p\u00e4\u00e4see kasvamaan, mutta ilman my\u00f6t\u00e4tuntoa yhteis\u00f6ist\u00e4 tulee laskelmoivia. Saiko joku suuremman palan tiikerikakusta kuin min\u00e4?<\/p>\n\n\n\n My\u00f6t\u00e4tunto on joskus \u2013 mutta ei aina \u2013 riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4 syy poiketa normista. Joskus on tarjottava tiikerikakkupalan sijaan kermaleivos. Esimerkiksi yhteisist\u00e4 aikatauluista lipsumista ei voida ottaa normiksi, mutta jos alaisen omainen on yll\u00e4tt\u00e4en menehtynyt, my\u00f6t\u00e4tunnolle on oltava tilaa.<\/p>\n\n\n\n Sopivan kermaleivos\u2013tiikerikakku-tasapainon l\u00f6yt\u00e4minen on johtajan vaikea, mutta mahdollinen teht\u00e4v\u00e4. Tasapainon l\u00f6yt\u00e4miseen kannattaa my\u00f6s panostaa, sill\u00e4 se lis\u00e4\u00e4 huomattavasti koko ty\u00f6yhteis\u00f6n hyvinvointia.<\/p>\n\n\n\nSek\u00e4 my\u00f6t\u00e4tuntoa ett\u00e4 oikeudenmukaisuutta tarvitaan<\/h2>\n\n\n\n